Istun
ison kaupungin elitististen nuorten aikuisten seurustelupaikassa. Kahvilassa,
keskellä kaupunkielämän sykettä, jonka sadetta pelkäävät kanssaeläjät ovat
katsoneet sopivaksi paikaksi viettää keskiviikkopäivää. Laiskasti itseään
hemmotellen. Kahvilassa, jossa siemaillaan punaista viiniä kramppaavat
pikkusormet kilpaa ilmaa halkoen. Ja valkoista. Hienostuneesti. Kahvilassa,
jossa lasit on kiillotettu säihkyviksi, sohvatyynyt pöyhitty houkuttelevan pehmoisiksi,
jossa musiikki on riittävän isolla ja riittävän harmitonta. Kahvilassa, jossa
valtaosalla asiakkaista on kepeä baskeri päässä. Ja niillä lopuillakin ainakin
henkinen kepeä baskeri.
Minä
olen yksinkahvittelija. Se sellainen, jota pakko katsoa vähän säälien. Mutta
toisinaan myös aavistus ihailua silmäkulmassa. Sillä vaikka tämä
yksinkahvittelija on toden totta ypöyksin, hän on silti täällä. Melkein joka
päivä. Sinnikkäästi. Yksin. Ja mitä tämä yksinkahvittelija tekee nuo päivät?
Edessään muutama tusina arkillista paperia tai kannettava, pohtiva ilme
kasvoillaan, hieroen aika ajoin ohimoitaan, vilkuillen välillä ympärilleen ja
seuraillen muiden asiakkaiden puuhia, venytellen, haukotellen, keskittyen
sitten taas määrätietoisesti sormiinsa... Kirjoittaa.
Tässä
ison kaupungin elitististen nuorten aikuisten seurustelupaikassa on töissä
pelkkiä baristoja. Niin minulle kerrottiin. Silti sain juotavakseni ainoastaan
hyvin kaukaisen kahvin häivähdyksen omaavan litkun, joka ei vedä vertoja edes
Pööpön sukkamehulle.
Elena
Hei, minäkin olen yksinkahvittelija! Enkä edes istu yksikseni kahviloissa töitä tehdäkseni, kirjoittaakseni tai mitään muutakaan hyödyllistä. Kahvittelen vain. Joskus jopa juon sitä viiniä (pyrin pitämään pikkurillin aisoissa). Yksikseni anyway. How sad is that!? :D
VastaaPoistaJa hitto, että ottaa päähän kun mistään ei enää saa tavallista hyvää kahvia..
Mutta mitä kirjoittelet - heräsi kiinnostus ja uteliaisuus..? :)
No kuule. Ei mun mielestä yhtään surullista! :D (itseään sitä helpommin pitää välillä ehkä ripauksen surullisena näkynä, jossain kahvilan nurkassa kyhjöttämässä ja raapustelemassa) Surullisempaa mielestäni olisi, jos ei viihtyisi hetkeäkään yksin omien ajatusten seurassa, huh, niitä ihmisiä tunnen läjäpäin...
PoistaKirjoitan tällä hetkellä erästä tilaustyötä, se vie aika paljon aikaa tältä kesältä ja varmasti vielä syksyltä ja talveltakin. Siinä sivussa muita pienempiä kirjoitusjuttuja. En valitettavasti voi oiken kertoa niistä tuon tarkemmin :)