Törmäsin toiseenkin pari vuotta vanhempaan Lasinen lapsuus – videoon. Vanhempien baari-ilta on taitavasti upotettu lasten leikkeihin dubbaamalla lapsille humalaisten äidin ja isin äänet. Alussa kaikki tuntuu harmittoman hassulta. Loppua kohden minä ainakin jo väännän itkua. Todella pysäyttävä ja toimiva video tämäkin.
Lasinen lapsuus – toiminnan tueksi tehty huikaisevan
pysäyttävä video julkaistiin muutama päivä sitten. Se on kerännyt huomiota pitkin maailmaa. ”Lasinen
lapsuus -toiminta korostaa lapsen näkökulman huomioimista ja lapsen avuntarpeen
ensisijaisuutta. Perheen elämää tarkastellaan lapsen silmin ja kokemusmaailmaa
kunnioittaen. Vieläkään ei yleisesti ymmärretä, kuinka paljon kodin
alkoholinkäyttö heijastuu lasten tunne-elämään, elämänvalintoihin ja myöhempään
päihteiden käyttöön. Usein ajatellaan, että vasta ongelmaksi muodostunut
juominen aiheuttaa lapselle haittoja.”
Minä olen yksi niistä
harvoista, joiden ei ole tarvinnut ikinä nähdä vanhempiaan
humalassa. Eikä minun ole ikinä tarvinnut ihmetellä, mitä ruskeat aikuistenjuomat
jääkaapissa ovat. Niitä ei ollut. Molempien vanhempieni lapsuus pilattiin
alkoholilla. He eivät halunneet omille lapsilleen käyvän samoin.
Minulle on kehittynyt
hyvin epäsuomalainen suhtautuminen alkoholiin. Ehkä jopa hiukan sairas
suhtautuminen. En käytä alkoholia juuri ollenkaan. Toisinaan suorastaan pelkään
sitä. Minulla ei ollut lasista lapsuutta, ei. Mutta silti, näin aikuisenakin samaistun
videon kauhistuneisiin lapsiin hirvittävän suurta myötätuskaa tuntien.
