Iso herne pienessä nenässä - Hynynen ja Vain elämää

Kotiteollisuus-yhtyeen keulakuva Jouni Hynynen kiskaisi keilapallon kokoisen herneen nenänsä syövereihin huomattuaan, minkälaisiin myyntilukemiin Vain elämää –tv-sarjan seurauksena julkaistut levyt ovat yltäneet. Kiukunpuuskassaan hän alentuu kolumnissaan lyttäämään syvälle maanrakoon koko suurta menestystä niittäneen ohjelman. Osansa saavat toki myös sen tähtiesiintyjät ja jopa katsojat: 
  

Vain elämää -ohjelman tuotantoyhtiö väittää tekevänsä ”iloista laatuviihdettä”. Tuossa väitteessä ei mene kuin kolme asiaa pieleen. Iloinen, laatu ja viihde. Meillä Karjalassa tajutaan, että kyllä paska on paskaa, vaikka sitä kutsutaankin iloiseksi laatuviihteeksi. Aikuiset ihmiset, nämä niin sanotut tähdet, istuvat pöydän ääressä kitaten punaviiniä ja syöden sisäfilepihviä, välillä avaudutaan ja kerrotaan lapsuuden ja aikuisuuden traumoista, käydään laulamassa kolmen euron taustojen päälle joku kusinen kappale ja sitten halaillaan ja tirautellaan porukalla pienet itkut.
  
Mitä helvetin iloista laatuviihdettä se semmoinen on? Huijausta se on. Huijausta, johon on langennut koko Suomen kansa. 
    

Näin tuumaa Jouni Hynynen "Vain helvettiä" -kolumnissaan.

     

  

Hyvä on, jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Äärimmäisen toivottavaa on, että jokaisella olisi myös ymmärrystä tahdikkuuteen mielipiteensä esittämisessä. 

    

Televisioala porskuttaa nykyään realityn voimalla eteenpäin, sen me tiedämme jokainen. Reality on huomattavan halpaa ja nopeaa tuottaa. Niin loputtoman harmillista kuin se onkin, laatudraama jää hurjan usein kakkoseksi realitylle uusia ohjelmasisältöjä televisiokanaville valittaessa.

     

Joten, mikä olisi taiteilija Hynyselle sopivaa reality-viihdettä, kun Vain elämää ei tunnu uppoavan? Tuuri? Tallinna? BB? Vai voisiko Hynysen mieleen olla uusi hääohjelma, jos joku näkökulma häihin olisikin vielä käsittelemättä? Kiinnostaisiko häntä kauneusleikkaukset? Lapsimissit tai luksusmammat? Ehkä koiran värjääminen siniseksi..? Shoppaus-, kokkaus-, deittaus-, meikkaus-, sheikkaus-, treenaus-, trimmaus-, skimbaus- vai ryyppäysmaratonit? Tuntuu uskomattomalta, että juuri Vain elämää –sarjan kohdalla Hynynen päättää käyttää sanaa paska.

  

Vain elämää -sarjassa jokaiselle suomalaiselle tutut ihmiset paljastavat omat kipupisteensä. Heikkoutensa ja vahvuutensa. Herkkyytensä. Osoittavat kasvaneensa ihmisinä vaikeiden aikojen myötä. Vahvistuneensa. Ja ennen kaikkea osoittavat olevansa iloineen ja suruineenkin kuin kuka tahansa meistä. Heidänkin elämänsä – monille niin tuntematon ja usein jalustalle nostettu taiteilijaelämä – on toden totta pohjimmiltaan vain elämää. 

 
Hynynen kauhistelee kyseisen sarjan tulevan uusintana ehkä jo kevään aikana. Toivon todella, että hänkin onnistuisi ylittämään ennakkoluulonsa ja katsomaan ohjelman läpi. Ja ehkä oppimaan ohessa ripauksen nöyryyttä.
 

Jouni Hynysen kolumnin voi käydä lukemassa täältä.

 

Elena

95 vuotta

Hämmentävä itsenäisyyspäivä. Hämmentävä siksi, että kaikkia itsenäisyyspäiväperinteitäni uhmaten olen viettänyt koko pitkän päivän sisätiloissa. Yksin. Katsomatta linnan juhlia (Pööpö vei telsun). Kuunnellen radion tylsää keskusteluohjelmaa. Kirjoittaen. Rapistellen sinivalkoisia karkkeja. Syöden oikein perinpohjaisen antaumuksella ja varmasti monen monen muunkin edestä. Potien ähkyä.

Jenni Haukio ja presidentti Sauli Niinistö,
upeannäköinen pari! :)

Nyt taitaa linnan karkelot olla jo voiton puolella ja lehdet painavat kiireen vilkkaa niitä kaikista kuumimpia juoruja ja tärkeimpiä yksityiskohtia itsenäisyyden juhlinnasta: Pukuloisto! Siellä on linna taas ollut täynnä rinsessoja ja rinssejä, jotka tahoillaan yrittivät vakuuttaa, säväyttää, kohauttaa, painua mieleen... Kauhea stressi on raastanut yhtä jos toistakin linnaan valmistautunutta varmasti viikko tolkulla. Kaikki katseet on suunnattu heihin ja ennen kaikkea siihen, minkälaisiin rytkyihin tänä vuonna on päätetty verhoutua. Liekö monikaan ajatellut asetelman absurdiutta sen kummemmin...

Kuvia löytyy jo nyt. Näkyikö jollain tissi, kuka vilautti reittä? Ei hätää, kaikki selviää parilla klikkauksella! Ruususia löytyi jälleen pitkä lista. Nyt viimeistään on taas ehdottomasti syytä pitää kaunottarille pienet missikisat, kuka olikaan se kaikista kaunein kukkanen, joka erottui edukseen väkijoukosta?

Kertokaapa minulle, onnistuiko kukaan vetämään vertoja juhlien emännän, Jenni Haukion loisteelle? Presidenttipari taisi vetäistä voiton kotiin tässä pukeutumisskabassa... Ainakin minun mielestä :)

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Toivottaa,
Elena 

Ps. Muista käydä osallistumassa Joulukilpaan, voit voittaa puhelimeesi upean tuunauksen! :)

Rupsahda rauhassa, rakkaani mun

Ihanat syntymäpäiväjuhlat kera keltaisten ruusujen ja mansikkatäytekakun. 26 kynttilää. Tai ei ihan. Mutta ainakin 26:n muotoinen kynttiläpariskunta. Kyseessä ei ole oma ikääntymiseni, ei. Vaan ystäväni Lulun.

   

Paljon onnneeeaaa vaan, Lulu! Kaikessa upeudessasi olet nyt taas vuoden kokeneempi ja viisaampi ja kypsempi... Ja vanhempi. Vanhempi, toden totta. Väsyneempi. Ryppyisempi. Velttoihoisempi. Ja koko ajan lähempänä vanhuuden vaikerrusta. Kolotusta. Sitä ainaista kipuilevaa lonkkaa. Vuosi vuodelta saavutat hetkeä, jolloin huomaat päässäsi töröttävän ensimmäisen harmajan suortuvan. Ja hetkeä, kun silmäluomesi valahtavat peittämään näkökentän, etkä enää edes välitä ylähuulestasi ja joka ikisestä luomesta ulostyöntyvistä paksuista niljaisista karvoista.

Paljon onnea, Lulu... Paljon onnea?
   

    
Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta, kuinka paljon helpompaa vanheneminen tuntuu olevan miehille, olipa kyseessä megaluokan tähti taikka ihan tavallinen naapurin Tero. Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta sekään, että sanoja "mies" ja "rupsahtaminen" löytyy ani harvoin samasta lauseesta. (Ellei lause kulje kutakuinkin näin: "Mies huomaa vaimonsa rupsahtaneen.") Miehet on jätetty rauhaan. Jos jotain, miehen charmikkuus sen kun kasvaa poikuleiden rotevoiduttua miehiseen komeuteen iän jo pilkahdellessa esiin silmäkulmien hymyjuonteista.

  

Naiseus - tässä tapauksessa - sitä vastoin on rasite. Vanheneminen on rumaa. Häpeällistä. Se on suorastaan väärin. Ripausta vaille laitonta. Siltä ainakin kovasti vaikuttaa seuratessa ulkonäköpaineiden kanssa kamppailevia rouvashenkilöitä kuuluisuuden huipulta.

  

Äitini palvoma hopeahapsi Richard Gerekin (62)
se vaan "paranee vanhetessaan". 

Samaan aikaan toisaalla eräät epätoivoiset naissukupuolen edustajat
tekevät kaikkensa näyttääkseen edes... Edes joltain? (Hirviöltä?)

Courtney Love , LaToya Jackson,
Jocelyn Wildenstein ja Donatella Versacen.

Cute? Joan Van Ark.

Täältä voi kurkkia lisää yhden jo toisenkin kauneusleikkauksen läpikäyneitä söpöläisiä. Nautiskelkaa toki ohessa myös tämän huikean iskelmätaivaan tähtösen taidonnäytteestä:
  

   

Kaikkien näiden loputonta myötähäpeää herättävien kuvien ja ennen kaikkea Kari Kuuvan koskettavan balladin innoittamana huomaan aivan uudenlaisen vakaan aikomuksen raapivan sisintäni. Vakaan aikomukseni rupsahtaa. Juurikin niin. Aivan kaikessa rauhassa. 

  

Elena

Millin siili

Minulla ei ole muhkurainen pää. Eikä hiusteni takaa löydy rumia syntymämerkkejä, ei liioin muitakaan ylläreitä. Ainakin toivon niin. Tänään nimittäin syntyi päätös: Ajelen kesäsiilin!

Olen monta vuotta halunnut kokeilla siilitukkaa. Minulla on niin älyttömästi hiusta päässä, että tätä on todella tukala kantaa mukana kesäisin. Ihan kaljua en kuitenkaan halua, semmoinen muutaman millin siili minulle kiitos. Semmoinen, jota on kiva silittää! Vähän tähän tyyliin:

Ihana Natalie Portman

Mena Suvari

Amber Rose

Pööpö on töissä vielä muutaman tunnin, ehdin ajella pääni hänen hiuspuimurilla ennen kuin tulee kotiin. En malta odottaa lopputulosta! Toivottavasti Pööpö ei järkyty kovin pahanpäiväisesti… :D

Elena