Kello on vähän vajaa kolme aamuyöllä. Heräsin hetki sitten. Minun nenä oli painautunut syvälle Pööpön kainaloon. Niin, sinne limaisten karvojen sekaan. En meinannut saada henkeä! Hyi olkoon sitä lemua! Voi hyvä Jumala miksi? Miksi?!
Oli pakko mennä vähän parvekkeelle hakemaan happea...
Väsynyt toteamus valtaa tajunnan: Rakkaan avomieheni Pööpön kainalohiestä voisi valmistaa joukkotuhoaseen. Jos kolmannenkin.
 |
| Nam?! |
Ei minulla muuta.
Hyvää yötä ystävät.
Elena
Hahaa kiitos näistä nauruista!! :D voin vaan kuvitella sitä hengen ahdistusta.. Kauheeta :D
VastaaPoistaOllos hyvä :D
PoistaMuakin alkaa jo vähän hymyilyttää tämä. Ei hymyilyttänyt yöllä, ei tippaakaan... :D
hahahaa :DD tää pistää naurattamaan ! .. :D
VastaaPoista:DD
Poista:D Voi taivas! Jos tässä yksinolossa jotain hyvääkin on niin ainakin se, ettei tuollaista voi tapahtua itselle.
VastaaPoistaVihdoin ehdin tännekin kurkkaamaan, ja täytyy sanoa, että aivan ihastuttava tämä blogisi! Ja suorastaan kadehdittava elämänvaihe: kaikki ovet vielä avoinna. Nauti siis!
Mutta toivotaan, että saat sen Pööpösi pian rengastamaan sinut.. ;)
Voi taivas indeed, välillä tekee mieli mennä ihan sohvalle unille että saisi vähän lomaa tuosta kainalosta... :D
PoistaKiitos sulle! Nautin täysin rinnoin, toivottavasti sinäkin! :)