Jälkiehkäisypilleri vol. 3

Juu ei. Toiveajattelua. Niin loputtoman turhaa toiveajattelua. Sellaista, jonka takia tuli taas tirautettua kyynel jos toinenkin. Samperi vie, turhaa.

   

Sillä sieltä ne menkat taas lopulta tulla turahtivat omaan huolettomaan tapaansa tuoden mukanaan raastavan tuskan. Ja tällä kertaa sen perinteisen kuolettavan vastakrampin lisäksi myös tuskan siitä tiedosta, ettei sisälläni kellunutkaan ihmisolennon alku. Pitikin syödä se pirun pilleri silloin... Onko minun pakko olla näin hutilo! 

  

Kyllä minä järkevänä ihmisenä tietysti ymmärrän, etteivät todennäköisyydet olleet hetkeäkään puolellani tässä tapauksessa. Ei, vaikka sitä yritin mielessäni miten vääntää. Mutta silti. Tuntuu pahalta. Tuntuu, kuin jotain olisi viety pois, joku mahdollisuus uuteen huikeaan elämään. Uudenlaiseen onnentunteeseen. Ainahan voi yrittää uudestaan. Mutta juttu on siinä, kun sitä ei yritetty. Vahinkovauveliin me päädyttiin olemaan valmiit, jopa Pööpö onnistui sulautumaan ajatukseen. Ja lopulta suorastaan innoissaan sitä jo odotettiinkin! Suunniteltu lapsonen sen sijaan onkin ihan oma lukunsa... Sellainen odotuttaa itseään varmasti vielä useamman vuoden.

  

Tuntuupa jännältä itkeä jonkun sellaisen perään, jota ei koskaan ollut olemassakaan.

    

Fiilis on varmasti melkein yhtä kurja kuin hällä.

    

Ei tämä elämä tähän lopu. Eihän toki. Ehkä hiljentää vauhtiaan. Ihan pieneksi hetkeksi vain.

   

Elena
  

Punaiset varpaankynnet

Aloitin päiväni maalaamalla varpaankynteni kirkkaan punaiseksi. Edellisestä kerrasta olikin jo vuosikausia. Mutta tästähän voisi melkein muodostaa jokakesäisen perinteen! Huomasin myös tänään, että meillä on parveke. Sellainen, jossa voi juoda aamukahvin. Ja päiväkahvin. Iltakahvista puhumattakaan. Sellainen, johon paistaa aurinko melkein kokopäivän. Sellainen, johon voi majoittautua läppärin kanssa kirjoittamaan ja haistelemaan ulkoilmaa. Pööpö on istuttanut meidän parvekkeelle pienen puutarhan, jossa kasvaa yrttejä ja marjoja ja tomaatteja. Tai ainakin yrittää kasvaa. Pööpö on järjettömän suloinen touhuillessaan pikkuisessa puutarhassaan. Niin ylpeänä jokaisesta pienestä punertavasta mansikasta.

   

  

Lötköttelypäivät on niin ihania. Pööpön mielestä saisin roppakaupalla säälipisteitä, jos kertoisin lanittaneeni  juuri Age of Empirestä (sellaista sotapumpumpeliä) Pööpön ja Pööpön hyvän ystävän kanssa. Monta tuntia. Onkohan minusta tulossa nörtti tai jotain. Mutta ei, en tarvitse säälipisteitä, sillä tänään en ole tippakaan onneton. Kuinka voisin ollakaan? Onhan minulla kesän upeimmat punaiset varpaankynnet!

    

Elena

   

Jälkiehkäisypilleri vol. 2

Elämäni ensimmäisestä - toivottavasti myös viimeisestä - jälkiehkäisypilleristä on jo yli kuukausi. Monsuunit myöhässä. Reippaasti. Voihan se tietysti olla ihan täysin normaalia. Varsinkin tuon ämäkän jälkiehkäisynappulan jälkeen, joka voi kuulemma pistää pakin sekaisin moneksi kuukaudeksi. Jännitys hiippailee vatsan pohjalla. Vai onkohan se sittenkään pelkkää jännitystä mikä siellä hiipparoi...
 
Keskustelua. Analyyttista. Tulevaisuudesta. Mahdollisesta nykyisyydestä. Pööpö on kauhuissaan pelkästä ajatuksesta, että sisälläni porskuttaisi pikkuinen. Se sellainen söpö ja niin harmittoman olonen, mutta joka kuitenkin tulisi ennen pitkää pistämään koko elämänrytmimme remonttiin. Onkohan Pööpön tavara sittenkin luultua tujumpaa. Tuliko ehkäisynappi otettua kuitenkin aivan liian myöhään... Paperipussiin hengittelyä. Otsaan kihoavia hikikarpaloita.

Kolme päivää myöhemmin Pööpön paniikki on hälventynyt. Tilalle on tullut vieno hymy suupieleen ja katonrajaan kohdistettu haavehtiva katse. Voisiko tätä kuvailla jopa varovaiseksi innostukseksi? Viime yönä ennen nukkumaanmenoa Pööpö nosti hieman paitaani mahan päältä. Silitti, suukotti ja kuiskasi masulle: "Tule vain jos olet tullaksesi, rakkaudella isi."

Elena
  

Rupsahda rauhassa, rakkaani mun

Ihanat syntymäpäiväjuhlat kera keltaisten ruusujen ja mansikkatäytekakun. 26 kynttilää. Tai ei ihan. Mutta ainakin 26:n muotoinen kynttiläpariskunta. Kyseessä ei ole oma ikääntymiseni, ei. Vaan ystäväni Lulun.

   

Paljon onnneeeaaa vaan, Lulu! Kaikessa upeudessasi olet nyt taas vuoden kokeneempi ja viisaampi ja kypsempi... Ja vanhempi. Vanhempi, toden totta. Väsyneempi. Ryppyisempi. Velttoihoisempi. Ja koko ajan lähempänä vanhuuden vaikerrusta. Kolotusta. Sitä ainaista kipuilevaa lonkkaa. Vuosi vuodelta saavutat hetkeä, jolloin huomaat päässäsi töröttävän ensimmäisen harmajan suortuvan. Ja hetkeä, kun silmäluomesi valahtavat peittämään näkökentän, etkä enää edes välitä ylähuulestasi ja joka ikisestä luomesta ulostyöntyvistä paksuista niljaisista karvoista.

Paljon onnea, Lulu... Paljon onnea?
   

    
Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta, kuinka paljon helpompaa vanheneminen tuntuu olevan miehille, olipa kyseessä megaluokan tähti taikka ihan tavallinen naapurin Tero. Keneltäkään ei ole varmasti jäänyt huomaamatta sekään, että sanoja "mies" ja "rupsahtaminen" löytyy ani harvoin samasta lauseesta. (Ellei lause kulje kutakuinkin näin: "Mies huomaa vaimonsa rupsahtaneen.") Miehet on jätetty rauhaan. Jos jotain, miehen charmikkuus sen kun kasvaa poikuleiden rotevoiduttua miehiseen komeuteen iän jo pilkahdellessa esiin silmäkulmien hymyjuonteista.

  

Naiseus - tässä tapauksessa - sitä vastoin on rasite. Vanheneminen on rumaa. Häpeällistä. Se on suorastaan väärin. Ripausta vaille laitonta. Siltä ainakin kovasti vaikuttaa seuratessa ulkonäköpaineiden kanssa kamppailevia rouvashenkilöitä kuuluisuuden huipulta.

  

Äitini palvoma hopeahapsi Richard Gerekin (62)
se vaan "paranee vanhetessaan". 

Samaan aikaan toisaalla eräät epätoivoiset naissukupuolen edustajat
tekevät kaikkensa näyttääkseen edes... Edes joltain? (Hirviöltä?)

Courtney Love , LaToya Jackson,
Jocelyn Wildenstein ja Donatella Versacen.

Cute? Joan Van Ark.

Täältä voi kurkkia lisää yhden jo toisenkin kauneusleikkauksen läpikäyneitä söpöläisiä. Nautiskelkaa toki ohessa myös tämän huikean iskelmätaivaan tähtösen taidonnäytteestä:
  

   

Kaikkien näiden loputonta myötähäpeää herättävien kuvien ja ennen kaikkea Kari Kuuvan koskettavan balladin innoittamana huomaan aivan uudenlaisen vakaan aikomuksen raapivan sisintäni. Vakaan aikomukseni rupsahtaa. Juurikin niin. Aivan kaikessa rauhassa. 

  

Elena

Blogosfäärin helmet, osa 1

Blogini on nyt noin kuukauden vanha. Kirjoitin ensimmäisen juttuni 16.6.12 ja jo seuraavana päivänä sain ensimmäiset lukijani. Nyt teitä on yhtäkkiä yllättäin jo yli 30! Jännittävää huomata, että ajatukseni tuntuvat kiinnostavan ihmisiä. :)

Bloggaamisesta on selvästi tulossa minullekin melkein elämäntapa, keino purkaa ja jakaa ajatuksia. Hämmästyttävää, kuinka hauskaa tämä on! Ja hauskaa on myös seurailla muiden bloggaajien juttuja ja blogien kehittymistä. Monet upeat ja mielenkiintoiset blogit jäävät harmittavasti vähän pimentoon, joten päätin aloittaa juttusarjan, jossa esittelen omia lemppariblogejani. Olkoon tämän juttusarjan nimi Blogosfäärin helmet.  

  
Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kuusi blogia. Kerron samalla myös muutamalla sanalla osa-alueista, joilta esiteltävät blogit valitsen: Ruoka, Kotoilu, Kulttuuri, Päiväkirja, Valokuvaus ja Lifestyle. Osa-alueita saattaa ilmaantua lisää - ja varmasti ilamantuukin - myöhemmissä osissa.  
  
Pyrin julkaisemaan Blogosfäärin helmet -jutun noin kuukauden välein. Te voitte toki myös ehdotella omia lemppariblogejanne tänne esiteltäväksi! :)

Ruoka

Tämä osio on varattu heille, jotka ovat hyvän ruuan ystäviä. 

Ruuanlaittoa, reseptejä, uusia innostavia makuelämyksiä!

Terhin keittiössä

Terhin keittiön kokkailuja on bloggailtu vuodesta 2006 lähtien ja reseptejä sekä ruoka- ja juomavinkkejä on ehtinytkin kertyä jo aikamoinen arsenaali! Veden kielelle nostattavia kuvia Terhi käyttää paljon, ohjeet ovat selkeitä ja rohkaisevat tämmöistä arempaakin keittiömestarinalkua tarttumaan tuumasta toimeen kohti huikeita ateriaelämyksiä!

Terhin keittiön kokkailuista voi lueskella täältä.

 

Terhin keittiössä

Kotoilu

Tämä osio on varattu heille, jotka rakastavat kotejaan. 

Elämän kauniita pieniä yksityiskohtia, käsillä tekemistä, tuunailua,
yllättäviä ideoita, remontointia tai pientä somistamista. 

45 neliön taivas

45 neliön taivaassa seurataan Vernan johdolla ihanan kaksion kehittymistä vielä ihanammaksi nuoren pariskunnan ensimmäiseksi kodiksi. Blogin keskeisiksi teemoiksi kohoavat rohkea värien käyttö, kauniit antiikkiset esineet, kirpputorilöydöt, edullinen sisustaminen opiskelijabudjetilla sekä kodin pienten yksityiskohtien korostaminen.

45 neliön taivaan kehittymistä voi seurailla täältä.

  

45 neliön taivas 
  

Kulttuuri

Tämä osio on varattu kulttuurin ystäville musiikin, kuvataiteiden, 

kirjallisuuden, elokuvan, internetin yms. maailmoissa.
 

Elokuvatirkistelijä
  Elokuvatirkistelijä katsoo vuodessa 200-400 elokuvaa ja kirjoittaa niistä arvionsa blogiin. Arvosteluita syyskuussa 2011 perustettuun blogiin onkin ladattu jo lähes 300! Elokuvatirkistelijä on aina ajantasalla, häneltä voi käydä hakemassa loistavia ja asiantuntevia vinkkejä ennen leffateatteriin tai -vuokraamoon lähtöä! 

Elokuvatirkistelijän arvioita voi seurailla täällä.

Elokuvatirkistelijä 
  

Päiväkirja

Tämä osio on varattu heille, jotka päästävät lukijansa 

tutustumaan mielensä syvimpiin syövereihin. Salaisia haaveita, 

mietelmiä, joita ei välttämättä uskalla sanoa edes ääneen. 

Lasinkiru 

Kolmekymppinen yksinhuoltaja, Lasinkiruilija, kirjoittaa ihmissuhdekiemuroistaan ja elämänsä miehistä kaunokirjalliseen sävyyn käsin kosketeltavan aidosti. Teksteistä voi ammentaa hienoja oivalluksia. Samaistuttavuuspinnat ovat laajoja, välillä huomaan suorastaan herkistyväni Lasinkiruilijan kohtuuttoman taitavan kirjallisen ilmaisun voimasta. 

Lasinkiruilijan teksteihin pääsee uppoutumaan täällä.

Lasinkiru

Valokuvaus

Tämä osio on varattu heille, jotka omistavat ison
lohkareen elämästään kauniiden, liikuttavien, ajatuksia
herättävien hetkien ikuistamiseen: Valokuvaamiseen.

I like to pretend normal

 Sanni lupaa blogissaan säännöllisen epäsäännöllisesti valokuvia, jorinaa ja turhanpäiväistä filosofiaa asiasta kuin asiasta. "Turhanpäiväisestä" en ole niinkään vakuuttunut, mutta suloista filosofointia löytyy kyllä aivan upeiden, tunnelmallisten ja kertakaikkisen koukuttavien valokuvien joukosta!

Sannin valokuvablogia pääsee ihastelemaan täältä.

I like to pretend normal

Lifestyle

Tämä osio on varattu heille, jotka eivät ole tarkalleen osanneet päättää, 

mihin kirjoituksensa rajaisivat, joten he ovat onnistuneet istuttamaan blogiinsa 

kokonaisen elämän pienessä paketissa. Ilot ja surut, yhtä kaikki, pieniä 

häivähdyksiä elämästä kauniisti yhteen punottuna. 

Sweetie, if you're going to be two faced, 

at least make one of them pretty

Kahden ihanan lapsen äiti Heidi kertoo blogissaan elämänsä vaikeista ajoista - mm. masennuksesta, perheväkivallasta ja lasten huostaanotosta - mutta keskittyy määrätietoisesti myös elämän valoisiin puoliin. Heidin kirjoittaessa lapsistaan, tekstistä huokuu ihanalla tavalla äidillinen rakkaus pienokaisiaan kohtaan ja kaikkiin läpikäytyihin koettelemuksiin samaistuu helposti ihan kyyneliin asti.

Heidin elämää pääsee seurailemaan täältä.

  

Sweetie, if you're going to be two faced,
at least make one of them pretty 
  

  
Viihtyisiä hetkiä blogosfäärin helmien parissa! :)
 

Elena
  

Läskillä on oikeus valita mihin se tulee

Minun maha.

-  ”Se on tommoinen pieni säkki”

Säkki?
- ”Niin, mutta siis niinku hyvällä tavalla!”

Ai. Kiva.

   

Pööpön mielestä minun maha on säkki. Hyvällä tavalla. 

   

Te, hyvät lukijat ja vierailijat, ette tunne minua vielä kauhean hyvin, joten minäpä taustoitan tilannetta: Minä olen pieni ihminen. 161 cm, 55 kg. Peruskuntoni on hyvä, en tosin ole liikkunut mitenkään säännöllisesti viimeiseen kolmeen vuoteen, mutta en myöskään syö mitenkään erityisen epäterveellisesti. Okei, viime aikoina on tullut herkuteltua ja kerrytettyä jotain turvotusta mahan pohjalle… Mutta silti! ”Se on tommonen pieni säkki”, siis mitähhh?! 

 

Onhan se vähän... Pömpähtänyt. Tuo maha. Ja peppula on aika lannistunut. Ja allit lirvahtaneet... Voi hyvä tavaton, nytkö se rupsahtaminen alkaa?!  

 

En ole ikinä harrastanut mitään pumppijumppia. Salilla käyntikin loppui siihen kun tunsin itseni niin typeräksi siellä heiluttaessa itseäni isoissa laitteissa. Mutta olisikohan aika harkita uudestaan. Ihan vakavissaan. Edes tämän säkin vuoksi. 
   
Sami Hedberg haluaa sanoa oman mielipiteensä asiaan:

   

    
Niin. Tuohon on vaikea lisätä yhtään mitään.   
  
Elena
     

Yksinkahvittelija

Istun ison kaupungin elitististen nuorten aikuisten seurustelupaikassa. Kahvilassa, keskellä kaupunkielämän sykettä, jonka sadetta pelkäävät kanssaeläjät ovat katsoneet sopivaksi paikaksi viettää keskiviikkopäivää. Laiskasti itseään hemmotellen. Kahvilassa, jossa siemaillaan punaista viiniä kramppaavat pikkusormet kilpaa ilmaa halkoen. Ja valkoista. Hienostuneesti. Kahvilassa, jossa lasit on kiillotettu säihkyviksi, sohvatyynyt pöyhitty houkuttelevan pehmoisiksi, jossa musiikki on riittävän isolla ja riittävän harmitonta. Kahvilassa, jossa valtaosalla asiakkaista on kepeä baskeri päässä. Ja niillä lopuillakin ainakin henkinen kepeä baskeri. 

  

Minä olen yksinkahvittelija. Se sellainen, jota pakko katsoa vähän säälien. Mutta toisinaan myös aavistus ihailua silmäkulmassa. Sillä vaikka tämä yksinkahvittelija on toden totta ypöyksin, hän on silti täällä. Melkein joka päivä. Sinnikkäästi. Yksin. Ja mitä tämä yksinkahvittelija tekee nuo päivät? Edessään muutama tusina arkillista paperia tai kannettava, pohtiva ilme kasvoillaan, hieroen aika ajoin ohimoitaan, vilkuillen välillä ympärilleen ja seuraillen muiden asiakkaiden puuhia, venytellen, haukotellen, keskittyen sitten taas määrätietoisesti sormiinsa... Kirjoittaa.

  

   

Tässä ison kaupungin elitististen nuorten aikuisten seurustelupaikassa on töissä pelkkiä baristoja. Niin minulle kerrottiin. Silti sain juotavakseni ainoastaan hyvin kaukaisen kahvin häivähdyksen omaavan litkun, joka ei vedä vertoja edes Pööpön sukkamehulle. 

   

Elena

  

Elämäni exät ja The One

The Ensirakkaus 

  

The Ensirakkaus valloitti nuoren sydämeni jo lukioajan alussa. Kaikki oli vaikeaa, suoranaista taistelua. Kukaan ei tahtonut hyväksyä meitä, mutta tulevaisuuden odotukset olivat suuria. Liian suuria. Liian epärealistisia. 

  

The Ensirakkauden kanssa meidän oli tarkoitus pidellä toisistamme kiinni vielä vanhuuden päivillä. Hän tiesi minusta kaiken, minä tiesin kaiken hänestä. The Ensirakkauden kanssa opin itsestäni uusia puolia, joita en uskonut minussa olevan olemassakaan. Pelottavia puolia. Kaikki muuttui kieroutuneeksi, ympäröivä paine oli aivan liikaa. Monen vuoden piina haperrutti kummankin itsetuntoa.

   

The Ensirakkaus jätti jälkeensä itkuisen tytön, rikkoutuneen sydämen. Monta kasvattavaa kokemusta.

   

The Ensirakkaus rikkoi pienen naisen suuret unelmat.

   

The Rappioritari

  

The Rappioritarin kohdalla en koskaan kuvitellut meidän viettävän yhteistä elämää ruttuisiksi tutiseviksi vanhuksiksi saakka. Ehei, en kertaakaan. Suhteella ei ollut tulevaisuutta, eikä oikeastaan koskaan edes kunnon nykyisyyttä. Heikkona kautena on kai vaan kivempi olla edes jonkun kanssa, edes Rappioritarin, kuin aivan yksin... 

  

The Rappioritari eli kädestä suuhun. Useimmiten minun kädestä. Hän ei liioin huolehtinut toimeentulosta, koulutuksesta, elämän perusedellytyksistä. The Rappioritari halusi pitää hauskaa.  Hän oli taiteilija, jonka sielunmaisemaan saatoin samaistua hetken verran. Pidemmän päälle tuo maisema ahdisti. Ahdisti ihan suunnattomasti.

  

The Rappioritarin harhailevat silmät verestivät. Hän haisi viinalle ja maistui tuhkakupille. Aika rappiolla minunkin elämän on täytynyt olla päästettyäni hänet nurkkiini pyörimään.

      

Retki The Rappioritarin kanssa loppui lyhyeen.

 

The Lady 

The Lady ihastutti avoimuudellaan ja kyvyllään heittäytyä. Häneltä sain monet suklaarasiat ja ruusukimput. "Ihan muuten vaan." The Lady piteli minua kuin kukkaa kämmenellään, sai oloni tuntumaan kedon kauneimmalta kakkaralta. 

The Lady oli kymmenisen vuotta minua vanhempi ja rutkasti itsevarmempi. Hän esitteli minua mielellään ystävilleen, ei peitellyt hellyydenosoituksia julkisilla paikoilla. Alku tuntui hyvältä The Ladyn kanssa, mutta hyvin pian huomasin meidän olevan turhan erilaisissa elämäntilanteissa, haluavan erilaisia asioita.

The Lady halusi tulla elämääni jäädäkseen, minä vaan en kyennyt kokemaan ihan samoin.

   

The Lady olisi mielellään tullut jäädäkseen.

   

The One

The One saapui elämääni vaivihkaa. Tunsin hänet pitkään ennen kuin osasin aavistaakaan, että saattaisin joskus ihastua tuohon tahdikkaaseen ja hyväkäytöksiseen ystävääni. Saati päätyä avoliittoon hänen kanssaan!  The One osasi aina valita sanansa oikein, hän sai ja saa yhä edelleen oloni niin uskomattoman hyväksi. 

The Onen arvomaailma on täydellisessä synkassa omani kanssa. Jaamme samalaisen kiltin luonteen ja hölmöhkön huumorintajun. Teemme ruokaa yhdessä, istutamme pientä puutarhaa parvekkeelle, harjoittelemme iltaisin valssia olohuoneessa... Viihdymme yhdessä todella hyvin. Hänen kanssaan arki on juhlaa.  

 

The One löytyi lähempää kuin osasin aavistaakaan!

  

The One, Pööpö, on minun puolisoni, elämänkumppanini. Siitä minä olen aivan käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen. Minä rakastan häntä.

  

Elena

  

Victoria Milan taas vauhdissa

Pettämissivusto Victoria Milanin jäsenet paljastivat mikä saisi heidät lopettamaan pettämisen.

Moni kiinteässä parisuhteessa elävä on huolestunut petetyksi tulemisesta. Huoli ei välttämättä ole aivan perätön, sillä tilastojen mukaan puolet miehistä tai naisista ovat jossain tapauksessa pettäneet.

     

Mitä pitäisi tehdä, jotta ei jäisi petetyksi? Ja missä vaiheessa parisuhdetta pettämishalut tulevat? Pettämissivusto Victoria Milan kysyi jäseniltään, missä asioissa kumppanin tulisi muuttua, jotta he lopettaisivat olemasta uskottomia. Mitkä ominaisuudet puuttuvat vakituisesta kumppanista, mutta löytyvät rakastajattaresta tai rakastajasta ja kuinka kauan he ovat olleet parisuhteessa ennen kuin ovat ottaneet ensimmäisen askeleen petturisuhteessa?

   

Tutkimuksesta selviää, että miehet lopettaisivat uskottomuuden, jos heidän vaimonsa pukeutuisivat paremmin ja olisivat kiinnostuneempia seksistä. Victoria Milanin naisjäsenet taas lopettaisivat uskottomuuden, jos heidän avopuolisonsa eivät olisi niin tylsiä ja ikäviä sekä osoittaisivat enemmän arvostusta.

   

Miehet ja naiset ovat liikuttavan yhtä mieltä rakastajalla tai rakastajattarella olevasta ominaisuudesta eli arvostuksesta toista kohtaan, mikä puuttuu vakituiselta kumppanilta.

   

"Numeromme vahvistavat sen, minkä kuulee päivittäisessä puheessa ihmisten valittaessa parisuhteistaan. Miesten mukaan naisten pitäisi laittautua enemmän ja haluta seksiä useammin, kun taas naisia häiritsee miestensä sohvalla kaukosäädin kädessä makoilu vapaa-ajalla, sanoo Dominica Peczynski, Victoria Milanin johtaja. Sen lisäksi suurin ongelma pitkässä suhteessa on toisen pitäminen itsestäänselvyytenä."

   

Victoria Milanin jäsenille sähköpostitse tehdyn tutkimuksen kysymyksiin vastasi 1002 naista ja 3620 miestä.

   

Näin naiset vastasivat:

1. Miten kumppanisi pitäisi muuttua, jotta lopettaisit pettämisen?

 Pukeutua paremmin ja ajatella enemmän ulkonäköä 14,4%

 Treenata enemmän ja saada parempi keho 11,1%

 Auttaa enemmän kotitöissä 18,7%

 Haluta enemmän seksiä 12,8%

 Ei olla niin saita 19,0%

Ansaita enemmän rahaa 22,4%

Puhua enemmän/kuunnella enemmän 31,0%

Ei olla niin ikävä ja tylsä 45,4%

Ei olla niin huonotuulinen 9,8%

Haluta tehdä enemmän asioita yhdessä 10,0%

Olla enemmän kotona 10,9%

Osoittaa minulle enemmän huomiota 39,3%

   

Näin miehet vastasivat:

1. Miten kumppanisi pitäisi muuttua, jotta lopettaisit pettämisen?

Pukeutua paremmin ja ajatella enemmän ulkonäköä 37,4%

Treenata enemmän ja saada parempi keho 11,1%

Auttaa enemmän kotitöissä 2,5%

Haluta enemmän seksiä 51,3%

Ei olla niin saita 1,9%

Ansaita enemmän rahaa 4,9%

Puhua enemmän/kuunnella enemmän 3,0%

Ei olla niin ikävä ja tylsä 13,4%

Ei olla niin huonotuulinen 27,8%

Haluta tehdä enemmän asioita yhdessä 10,0%

Olla enemmän kotona 8,9%

Osoittaa minulle enemmän huomiota 31,0%

En kävisi vieraissa, jos kumppanini ei tekisi sitä 4,6%

Näin lörpöttelee ystävämme Iltalehti.

En nyt liioin jaksa ottaa kantaa siihen, mitä ihmettä Victoria Milan ajaa jatkuvasti takaa huudellessaan näitä kyselytuloksia. Yrittää kenties oikeuttaa olemassaoloaan? Herättää huomiota? Aivan sama. Jälkimmäisessä ainakin onnistuu liiankin hyvin. Minulla kiehahtaa armotta yli joka kerta kun kuulen puhuttavan kyseisestä sivustosta! 

 

Asia, joka minulla pisti silmään, oli nuo kyselyn vastaukset, joita puolisojaan pettävät ovat kilpaa käyneet sivustolla ruksimassa. Jäseniltä on siis kysytty, miten kumppanin tulisi muuttua jotta pettäminen loppuisi. Miehillä suosituimmat vastaukset näyttävät olevan huomattavan pinnallisia: monet tuntuvat haluavan paremman näköiseltä ja huolitellummalta puolisolta enemmän seksiä ja huomiota. En tunne tarpeeksi miesten sielunmaisemaa ottaakseni tähänkään kantaa, mutta sen sijaan naisten vastaukset minua hämmästyttävät! Naisten suosituimpien vastausten top kolmonen on: 1. "Ei olla niin ikävä ja tylsä", 2. "Osoittaa minulle enemmän huomiota", 3. "Puhua enemmän/kuunnella enemmän."

  

Hmm. Mietitäänpä. "Puhua enemmän/kuunnella enemmän", 31% vastanneista. Ovatko nämä naiset ja miehet puhuneet puolisoilleen? Ja ei, puhumisella en tarkoita tiuskimista, huutamista, riitelyä, jupinaa, syyllistämistä... Onko kukaan väärän heilan vällyjä heiluttelemaan päätynyt oikeasti puhunut puolisolleen, mikä suhteessa mättää? Katsonut toista silmiin, esittänyt asiansa mahdollisimman selkeästi, että tyhmempikin sen varmasti ymmärtää. Eihän yhteiselo kerta kaikkiaan voi toimia niin, että jää vain märehtimään omaan pahaan oloon, tuppisuuna murheissaan jumahtaa pyörittelemään peukaloitaan. Kyllähän ne mieltä painavat asiat pitää hoitaa alta pois! "Olisi kiva jos soisit minulle enemmän huomiota." "Haluaisin tuntea itseni halutuksi." "Minulla on huono olla, koska et koskaan tunnu haluavan tehdä mitään minun kanssani."

Olen joskus seurannut vierestä, kuinka ystäväpariskunta jos toinenkin on ajautunut hyyyyvin kauas toisistaan ja lopulta päätyneet eroamaan ihan vain yksinkertaisesti tuon puhumattomuuden takia.  Elinvoimaisen, toimivan suhteen perustana on molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus. Olisi minustakin kiva, jos Pööpö mieluummin kertoisi minulle että "Elena, nyt voitais tiskata yhdessä nämä tiskit kun en minä aina yksin jaksa", eikä päätyisi lähtemään vieraisiin selkäni takana. Hrr, ajatuskin hirvittää!
  
Kuulostaa niin kauhean pieneltä tuo tiskausjuttukin, mutta monille noinkin mitättömältä tuntuvat ongelmat kasautuessaan tuottavat suurta tuskaa, jos niitä ei pääse purkamaan. Esimerkki löytyy omasta elämästäni: Pienenä tyttönä sain seurata vierestä, kuinka rakkaat vanhempani olivat kiikunkaakun eroamisen partaalla siitä yksinkertaisesta syystä, että isä ei tehnyt osuuttaan kotitöistä. Ala-asteikäisenäkin jo tajusin, kuinka omituinen ratkaisu äidiltä oli vain mököttää ilta illan perään. Koskaan en nähnyt tai kuullut hänen oikeasti puhuvan isälle mieltä painavasta asiasta. Ja näin isän epätoivosta, kuinka hän ei vaan yksinkertaisesti tienny, mitä teki väärin! Hän oli niin tottunut elämänrytmiin, jossa äiti passaa, ettei osannut millään tavalla yhtäkkiä kyseenalaistaa sitä. Sain tuolloin oppia myös, ettei tiuskiminen tuota tulosta. Rauhallinen, kattava keskustelu olisi saattanut tuottaa.

  

Yritetään me olla suhteissamme uskaliaampia tuon avoimuuden ja toisen kunnioittamisen kanssa. Toisin kuin nämä  ei niin puhtoiset pulmuset tuolta Victoria Milanin kieroutuneesta huomasta...

  

Elena

  

Sinä olet kaunis

Tänään Supernannyn uudet opit -ohjelma availi jälleen silmiäni: Lapset ja nuoret - miksei vähän aikuisemmatkin - eivät kaikki lähellekään ymmärrä kuvankäsittelyn voimaa. 

  

Ohjelmassa 12-vuotias tyttönen oli murheissaan, hän koki olevansa tolkuttoman ruma ja tyhmä tyttö. Hän oli ajellut sääri-, käsi-, jopa selkäkarvojaan 10-vuotiaasta lähtien, hän pakkeloi naamansa joka päivä kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä, hän selaili päivät pitkät epärealistisen kauniilla malleilla täyteen ahdettuja muotilehtiä... Todellisuudessa tämä 12-vuotias tyttö oli mitä kaunein nuori naisenalku luonnollisessa lookissaan, ja ainoa asia, joka hänestä välittyi ulospäin negatiivisena, oli tuo jatkuva itsensä mollaaminen. 

   

Median voima on niin pökerryttävän suuri, että ihan pahaa tekee. Lehdet tekevät bisnestä, hankkivat kilpaa raflaavia otsikoita. "Bikinimainoksen mallit vaarallisen yliruskettuneita", "Mallilta muokattiin peppu pois"... Näitä juttuja on jatkuvasti, eikä ne hyvänen aika ole mitään vahinkoja! Niillä saadaan näkyvyyttä, järjettömästi ilmaista mainostilaa jokaisessa lehdessä, jossa niitä jaksetaan kauhistella! Ja joka kerta, joku viaton sinisilmäinen lukija jää niihin koukkuun, minunkin tulisi näyttää tuolta...

 

Iki-ihana Dove-mainos jaksaa hämmästyttää tehokkuudellaan joka kerta:

 

Muistattehan kertoa lapsillenne ja pikkusisaruksillenne median luomien kauneusihanteiden järjettömyydestä, ettei heidän tarvitse itkeä iltaisin itseään uneen tuon Supernanny-ohjelman neitosen tavoin.

 

Ja muista, ystävä hyvä, Sinä olet kaunis. Juuri omana itsenäsi.
 
Elena
  
PS. Kyseisen Supernanny-jakson voi katsoa täältä.

Huippumälli haussa

Rakas mieheni Pööpö ei välttämättä voi saada biologisia lapsia syystä, jota en tässä ala kovin tarkkaan avaamaan. Kyseessä kuitenkin taannoinen onnettomuus, jonka seurausta tämä mahdollinen - tai melkein todennäköinen - lapsettomuus on.

   

Pari tämmöistä meillekin kiitos :)

Lasten hankkiminen ei meillä ole varsinaisesti ihan ajankohtaista, vaikka enemmän juttujani lukeneet saattavat muistaa, etten minä todellakaan pistäisi pahakseni jos jokunen pikkuprinsessa tai –prinssi tulisikin jo elämäämme ilahduttamaan. Pööpö on se, joka heittelee tässä asiassa kapuloita rattaisiin, hän ei ole ihan vielä valmis vaihtamaan kakkavaippoja ja heräilemään pitkin öitä ja suunnittelemaan menemisiään ja tulemisiaan pikkupalleron mukaan. Mutta sen verran hyvin minä Pööpön tunnen, että tiedän hänen haluavan lapsia aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin! :)  
  
Tutkiskelin vähän asioita ja copypastetin tähän Väestöliiton sivulta muutamia vaihtoehtoja, joita meidänkin pitää todennäköisesti harkita jossain vaiheessa tulevaisuutta:  
  
Koeputkihedelmöityshoidot
  

Koeputkihedelmöityshoito eli IVF (in vitro fertilization) on vakiinnuttanut paikkansa tehokkaimpana lapsettomuuden hoitokeinona viimeisten 30 vuoden aikana. Sitä voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa, niin naisesta kuin miehestäkin johtuvissa hedelmällisyyshäiriöissä. Koeputkihedelmöitystä käytetään niissä tapauksissa, joissa hedelmöitymisen ja raskauden alkamisen todennäköisyys muilla keinoin on hyvin pieni. 
  
Inseminaatio eli keinohedelmöitys 
  
Inseminaatiota käytetään erityisesti silloin, kun kyse on lievästä siittiötuotannon häiriöstä tai lapsettomuuteen ei ole löytynyt mitään selvää syytä (selittämätön lapsettomuus). Raskauden alkamisen todennäköisyys on inseminaatiohoidoissa noin 10–15 prosenttia yritystä kohden. Suurin osa raskauksista alkaa ensimmäisen 3–4 hoitokerran aikana.

    

     

Luovutettujen munasolujen ja siittiöiden käyttö

  

Tilanteissa, joissa omien sukusolujen (munasolut tai siittiöt) tuotanto on hiipumassa tai loppunut, voidaan harkita luovutettujen sukusolujen käyttöä. Luovutettujen sukusolujen käyttöä voidaan myös suunnitella, jos raskaus omilla sukusoluilla ei ole onnistunut useista yrityksistä huolimatta.

  

Kaikki sukusolujen luovuttajat on valittu huolella ja he ovat käyneet läpi terveystarkastuksen. Luovuttajien on lain mukaan rekisteröidyttävä, koska hoidosta syntyneellä lapsella on oikeus saada tietoonsa luovuttajan henkilöllisyys (Laki hedelmöityshoidoista).

  

Suurin osa munasoluluovutushoidoista tehdään vastaanottajille tuntemattomien, rekisteröityjen munasoluluovuttajien soluilla, mutta myös vastaanottajalle tuttu henkilö voi luovuttaa munasoluja. Munasoluluovutushoidossa luovuttaja käy läpi munarakkuloiden kypsytyshoidon ja munasolujen keräyksen. Munasolujen vastaanottajalle annetaan kohdun limakalvoa valmistavaa lääkitystä ennen alkionsiirtoa.

    

Lähde:  

Väestöliiton Lapsettomuusklinikka

    

Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa kuulostavat tietysti parhaimmalta. Täytynee pitää peukkuja, että ne toimivat sitten meidänkin tapauksessa jos perinteinen lapsenteko ei ala tuottaa tulosta! :) JOS Pööpön tavara on kuitenkin täysin tehotonta, pitää kai ottaa käyttöön tuo viimeinen vaihtoehto ja alkaa etsiskelemään sitä huippumälliä joka minun munasolusen kykenisi hedelmöittämään! Mutta tosiaan, kaikki tämä on ajankohtaista ehkä vasta useamman vuoden päästä...

  

Asia tuntuu paljon vähemmän pelottavalta nyt kun tajusin, ettei me mitenkään automaattisesti olla jäämässä lapsettomiksi. Vaihtoehtoja on paljon, ei siis syytä paniikkiin! :)

    

Elena 

  

Varo lapsia

Fingerpori

  
  
Haluaisin kirjoittaa teille haaveestani saada jonain päivänä läjäpäin ihania vauvoja Pööpön kanssa. Tai ei ihan läjäpäin mutta... Ehkä kolme. Että mahtuvat sitten sopivasti takapenkille, kuten Pööpö asian mutkattomasti ilmaisi. Ehkä kaksi tyttöä ja yksi poika. Tai samapa tuo! Ihania lapsia kuitenkin. 
Ja haluaisin kirjoittaa teille siitä, kuinka minua pelottaa, ettei lapsihaaveeni ole ollenkaan toteutettavissa. Tai jos onkin, niin sen toteuttaminen ei todennäköisesti ole millään tavalla helppoa. 

 

Kerron tarkemmin piakkoin. Pitänee ensin käydä vähän läpi omia tuntemuksia tämän asian kanssa. Taas. Ehkä jo tuhanteen kertaan :)

  

Elena

 

PS. Kärsiikö kukaan muu tolkuttoman huonosta unirytmistä? Meinaan kukkua aamutunneille ihan joka yö... :D