Kiire
alttarille? No ei varsinaisesti. Mutta kyllä se vaan niin on, että
tässä sitä ollaan jumitettu Pööpön kanssa jo useampi vuosi yhdessä. Ja
minä ainakin olen varma että Pööpön kainaloon minä myös jään. Tässä on
hyvä olla. Niin kyllä minua vaan sais jo kosaista kiitos.
Voisiko olla niin, ettei Pööpö ole vielä täysin sitoutunut minuun? Aina kun me puhutaan aiheesta, tuntuu että se vähän välttelee koko keskustelua. Sen hän on tehnyt selväksi, että häntä ei saa kosia. Kosiminen on kuulemma miehen homma. Meuh. Ehkä Pööpö vain varmistelee sitä, ettei hänen sitten tarvitse alkaa kieltäytyä jos minä yllätän ja kosin...
Mihin ihmeeseen tämä suhde etenee jos ei pysty sitoutumaan toiseen vielä tosi monen vuoden jälkeen? Kyllä hän sanoo rakastavansa ja kyllä hän sanoo haluavansa minun kanssa lapsia ja omakotitalon ja koiran ja kaikki.
- "Sitten joskus".
Niinpä, sitten joskus. Mutta minun biologinen kello kilkatta jo! Ja hääkellot kilkattaa pään sisällä niin armottomasti ettei meinaa unta saada!
Tiedän pareja, jotka ovat menneet naimisiin kymmenien vuosien yhdessäolon jälkeen. Ja päätyneet eroon. Ja tiedän pareja, jotka ovat menneet naimisiin muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Ja pysyneet yhdessä kuolemaan saakka. Kai se tunne on tärkein avioitumisessa. Se tunne, että kuuluu yhteen. Minua harmittaa kovasti, jos Pööpöllä ei ole sitä tunnetta minun kanssa.
Elena
Luulen että useimmille miehille naimisiinmeno on aika toisarvoinen juttu. Se on enemmänkin just naisten unelma prinsessapäivästä ja läpäläpä.
VastaaPoistaMekin jo päätettiin, ettei mennä ollenkaan naimisiin, tai ainakin vasta sitten kun on 10 vuotta tullut täyteen. Mutta sitten ei mennytkään kuin pari kuukautta, kun päätettiinkin varata maistraatti ja karata naimisiin. Ilman hörhelöitä ja huokailevia sukulaisia. Se sopi miehelleni paremmin eikä itsellänikään koskaan mitään haaveita prinsessapäivästä ole ollut.
Eihän se avioliitto kuitenkaan sitä parisuhdetta miksikään muuta, paitsi joskus vain huonompaan suuntaan.
Kiitos kommentista! :)
PoistaTottapa turiset! Minullakaan ei ole ikinä ollut haaveissa nuo hörhelöt ja prinsessameiningit, mutta se lupauksen tekeminen toiselle tuntuu tärkeältä :) Minullekin kelpaisi tuo maistraattivihkiminen, mutta olisihan se kiva myös kunnolla juhlistaa rakkautta tärkeiden ihmisten kanssa :) Sepä jää nähtäväksi, mihin ratkaisuun päädymme!
Voihan sitä ensin mennä naimisiin ihan vähin äänin ja sitten vaikka parikin kuukautta myöhemmin järjestää pippalot kaveripiirille, jos siltä tuntuu. :)
VastaaPoistaNiin, totta! Tuossakin varteenotettava ajatus. Naimisiinmeno olisi muutenkin syytä erottaa hääjuhlista.. Kaikkien olisi hyvä tajuta, että naimisiinmenossa on kyse vakavasta sitoutumisesta, eikä vaan jostain harmittomista karkeloista ja lahjoista :D
PoistaMeillä minä olin, se joka toitotti etten varmaan koskaan mene naimisiin.
VastaaPoistaMutta kappas: niin sitä vain pamahdettiin maistraattiin puolitoista vuotta seurusteltua, esikoisen ollessa 5vkoa. Jotenkin se lapsen saaminen vähän heltyytti meikäläistä;)
Asian näkee varmasti vähän eritavalla siinä kohtaa kun ymmärtää löytäneensä ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa koko loppuelämän :)
Poista