Karvainen nainen, NoNoMore!

Kyllä, olen armottoman karvainen. Minut voisi keriä! Sormet, varpaat, vatsa, selkä... Mikään alue minussa ei ole välttynyt ihoani vuoraavalta lämpöiseltä turkikselta. Viiksetkin minulta löytyy, kohtalaisen hailukat onneksi, mutta sitkeät kuin mitkä! Ja kinttuni ovat rehellisesti varmasti pörröisemmät kuin miehelläni Pööpöllä! Käsivarsista puhumattakaan... 

Paljastan teille salaisuuden: Minua ei ihan oikeasti voisi kovin paljon vähempää kiinnostaa. Olen aivan onnellinen pörröisessä kuontalossani. Mutta onkohan muilla loppujen lopuksi niin kauhean kiva katsella kasvoillani komeilevia ihosta ulostyöntyviä paksuja tuulessa tanssivia karvoja?

  

Saatan olla mainoksen uhri... Aloitin aamun lötköttelemällä sängyssä ja tuijottamalla ostos-televisiota. Jotenkin aika sisällöttömältä kuulostaa tämä elämäni, toden totta. Mutta nuo ostos-tv-jutut on joskus niin ihanan epätoivoisen ylioptimistisia, että niistä on hauska imaista energiaa pari minuuttia ennen kuin lähtee kohtaamaan päivän haasteita. Enivei, tuolla ostos-tv:ssä oli tuommoinen karvanpoistohärvelimainos. No!No!Hair -karvanpoistolaitetta möivät kilpaa. 

 

" Kivuton ja helppokäyttöinen... "

" Kauneudenhoidon vuoden läpimurto... "

" Olivatpa karvasi kuinka paksuja tai ohuita tahansa... "

  

Minäkin meinasin jo harkita tätä! Pitäisikö huolestua? Mainoksen voima, huih...

 

Täällä voi käydä ihmettelemässä lisää tuota karvapuimuria. Minä jään ihmettelemään yhä tuuhenevia huulihiuksiani, mitä niille tekisin... Vai tekisinkö mitään. Jää nähtäväksi. 

 
Elena

Juhannuksena ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen

"Juhannus on pettäjien suosikkiaikaa käydä vieraissa. Peräti 67 prosenttia pitää jussia parhaimpana aikana pettää verrattuna muihin juhlapyhiin, kuten uuteenvuoteen, helluntaihin, itsenäisyyspäivään, pääsiäiseen sekä jouluun. Asia selviää pettämissivustona tunnetun Victoria Milanin kyselystä.

   

Sivuston jäsenistä 93 prosenttia viettää juhannuksen puolisonsa kanssa, mutta 62 prosenttia haikailisi mieluummin rakastajansa tai rakastajattarensa petiin. 85 prosentin mielestä kaikkein paras vaihtoehto olisi kimppakiva vakikumppanin sekä rakastajan kanssa.

   

Victoria Milan, voi hyvä tavaton...

Viidesosalla on mielessä karkumatka salarakkaan luo. 79 prosenttia sanoisi livahtamisen tekosyyksi, että töissä on jotakin tärkeää tekeillä. 11 prosenttia pistäisi häipymisen sairaalassa viruvan vanhan mummon syyksi.

  

Pettämissivusto ei julkaisemassaan tiedotteessa paljasta, kuinka monta jäsentä kyselyyn vastasi saati mikä on vastaajien sukupuoli- ja ikäjakauma."

Näin tuumaa Iltalehti.

  

  
Yksi seikka minua tässä jutussa lohduttaa. Nimittäin se, että kyselyn on tehnyt Victoria Milan, pettämissivusto. Niin, ihan totta, siis pettäjille tarkoitettu sivusto! Kun luin tuosta alusta "Peräti 67 prosenttia pitää jussia parhaimpana aikana pettää verrattuna muihin juhlapyhiin", järkytyin. Niskavillat nousi pystyyn. Luulin ja oletin että kyselyyn on siis vastanneet kaikki tavalliset kaduntallaajat, Iltalehden lukijat, ja 67 prosenttia heistä muitta mutkitta mieltää juhannuksen parhaaksi juhlapyhäksi pettää kumppaniaan. Hyi. Mutta luojan kiitos kyseessä oli siis pettämissivuston tekemä kysely. 

  

Voimme siis huokaista helpotuksesta. Ja kauhistella ainoastaan sitä, miksi tuollainen pettämissivusto on edes olemassa... Katso ja ihmettele täällä.

  

  

Elena 

  

Millin siili vol. 2

Natalie

Pööpö ei järkyttynyt. Enkä järkyttynyt muuten minäkään. Hyvä siitä tuli! Ja päätä on pehmeä silittää. Tavoitteet saavutettu siis! 
  
Taisin tosin saada auringonpistoksen. Oksettanut on siitä lähtien kun kävin kaupungissa pyörimässä muutaman tunnin. Enkä tietenkään fiksuna likkana tajunnut kynittyä päätä pistää piiloon auringolta. Todella heikko olo. Mutta hiukset on silti kivat, en valita! Omaa tyhmyyttä tämmöinen :)

    

Päällä on kevyt olo, ahh. Eikä hiuksia tarvitse hoitaa, kammata, ei liioin edes pestä! Mikä vapaus! Kaikesta huolimatta huomasin heikon olon lisäksi myös toisen huonon puolen siiliytymisratkaisussa. Nimittäin tuijottavat ihmiset! Miksi oi miksi? Mikä minussa on yhtäkkiä niin eriskummallista että pitää oikein sankoin joukoin tuijottamaaan langeta? Eräs hilpeä japanilainen perhe pysähtyi oikein avoimesti osoittelemaan ja kaivelemaan kameroita esiin. Olikohan minussa jotain muutakin hassua kuin hiukset. Tai hiuksettomuus. Oikea nähtävyys.

    

Elena 

Millin siili

Minulla ei ole muhkurainen pää. Eikä hiusteni takaa löydy rumia syntymämerkkejä, ei liioin muitakaan ylläreitä. Ainakin toivon niin. Tänään nimittäin syntyi päätös: Ajelen kesäsiilin!

Olen monta vuotta halunnut kokeilla siilitukkaa. Minulla on niin älyttömästi hiusta päässä, että tätä on todella tukala kantaa mukana kesäisin. Ihan kaljua en kuitenkaan halua, semmoinen muutaman millin siili minulle kiitos. Semmoinen, jota on kiva silittää! Vähän tähän tyyliin:

Ihana Natalie Portman

Mena Suvari

Amber Rose

Pööpö on töissä vielä muutaman tunnin, ehdin ajella pääni hänen hiuspuimurilla ennen kuin tulee kotiin. En malta odottaa lopputulosta! Toivottavasti Pööpö ei järkyty kovin pahanpäiväisesti… :D

Elena  

Jälkiehkäisypilleri

Söin tänään jälkiehkäisypillerin. Ensimmäistä kertaa ikinä. Pööpö on sitä mieltä, ettei me olla valmiita saamaan vauvaa, joten "pelaillaan varman päälle". Okei. Pelaillaan sitten. Nuori tyttö apteekissa opasti, kuinka pillerit olisivat pelkkää kondomia parempi ehkäisykeino, kortsut kun voivat niin helposti mennä rikki, ihan niin kuin meillä nyt... Kyllä minä sen tiedän, tyttö hyvä. Mutta jatkuva pillerien popsiminen ei tunnu terveeltä. Ja minulla kun on niin käsittämättömän huono muistikin että onnistuisin möhlimään sen pillerisysteemin varmasti heti alkumetreillä!

   

Jälkiehkäisypilleri. Pelottavan näköinen levy. Tuommoinen varoitusväri ja kaikki.

Palatakseni siihen, mistä oikeastaan halusin kirjoittaa… Miten niin me ei oltaisi valmiita saamaan vauvaa? Olisihan siinä sitten rapeat yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua ja totutella ajatukseen?

   

Jos leikitään, että meillä olisi kotona ihan riittävästi tilaa ja ihan riittävästi rahaa, jolla ruokkisi vielä kolmannenkin suun. Ja molemmilla olisi ihan järkevät elämäntilanteet jäädä vanhempainlomalle... Niin olisimmeko me valmiita saamaan vauva? 

- "Ei."

Miksi ei? Mikä on se suuri ja salaperäinen tunne, mikä pitäisi tulla että on valmis saamaan jälkikasvua?

- "En minä tiedä, mutta ei me vaan olla valmiita vielä."

Tuntuuko, että lapsi muuttaa koko elämän suunnan, eikä välttämättä niin hyvällä tavalla..? Pahimmassa tapauksessa koko elämä loppuu lapsen syntymään?

- "No eeeeeiii..."

Eli kyllä.

    

Minun elämäni ei loppuisi. Päinvastoin. 

    

    

Elena 

 

Myötä ja vastamäessä

Ei me vielä tuollaista myötä- ja vastamäkijuttua olla alttarilla luvattu, mutta ehkä tässä parin vuoden sisällä. Minä ainakin toivon niin. Tässä blogissa kertoilen, miten minun ja mieheni Pööpön yhteiselo etenee. 

Tervetuloa mukaan seurailemaan, miten tässä käy!

Ehkä jonain päivänä.

Elena