Karvainen nainen, NoNoMore!

Kyllä, olen armottoman karvainen. Minut voisi keriä! Sormet, varpaat, vatsa, selkä... Mikään alue minussa ei ole välttynyt ihoani vuoraavalta lämpöiseltä turkikselta. Viiksetkin minulta löytyy, kohtalaisen hailukat onneksi, mutta sitkeät kuin mitkä! Ja kinttuni ovat rehellisesti varmasti pörröisemmät kuin miehelläni Pööpöllä! Käsivarsista puhumattakaan... 

Paljastan teille salaisuuden: Minua ei ihan oikeasti voisi kovin paljon vähempää kiinnostaa. Olen aivan onnellinen pörröisessä kuontalossani. Mutta onkohan muilla loppujen lopuksi niin kauhean kiva katsella kasvoillani komeilevia ihosta ulostyöntyviä paksuja tuulessa tanssivia karvoja?

  

Saatan olla mainoksen uhri... Aloitin aamun lötköttelemällä sängyssä ja tuijottamalla ostos-televisiota. Jotenkin aika sisällöttömältä kuulostaa tämä elämäni, toden totta. Mutta nuo ostos-tv-jutut on joskus niin ihanan epätoivoisen ylioptimistisia, että niistä on hauska imaista energiaa pari minuuttia ennen kuin lähtee kohtaamaan päivän haasteita. Enivei, tuolla ostos-tv:ssä oli tuommoinen karvanpoistohärvelimainos. No!No!Hair -karvanpoistolaitetta möivät kilpaa. 

 

" Kivuton ja helppokäyttöinen... "

" Kauneudenhoidon vuoden läpimurto... "

" Olivatpa karvasi kuinka paksuja tai ohuita tahansa... "

  

Minäkin meinasin jo harkita tätä! Pitäisikö huolestua? Mainoksen voima, huih...

 

Täällä voi käydä ihmettelemässä lisää tuota karvapuimuria. Minä jään ihmettelemään yhä tuuhenevia huulihiuksiani, mitä niille tekisin... Vai tekisinkö mitään. Jää nähtäväksi. 

 
Elena