Elämäni exät ja The One

The Ensirakkaus 

  

The Ensirakkaus valloitti nuoren sydämeni jo lukioajan alussa. Kaikki oli vaikeaa, suoranaista taistelua. Kukaan ei tahtonut hyväksyä meitä, mutta tulevaisuuden odotukset olivat suuria. Liian suuria. Liian epärealistisia. 

  

The Ensirakkauden kanssa meidän oli tarkoitus pidellä toisistamme kiinni vielä vanhuuden päivillä. Hän tiesi minusta kaiken, minä tiesin kaiken hänestä. The Ensirakkauden kanssa opin itsestäni uusia puolia, joita en uskonut minussa olevan olemassakaan. Pelottavia puolia. Kaikki muuttui kieroutuneeksi, ympäröivä paine oli aivan liikaa. Monen vuoden piina haperrutti kummankin itsetuntoa.

   

The Ensirakkaus jätti jälkeensä itkuisen tytön, rikkoutuneen sydämen. Monta kasvattavaa kokemusta.

   

The Ensirakkaus rikkoi pienen naisen suuret unelmat.

   

The Rappioritari

  

The Rappioritarin kohdalla en koskaan kuvitellut meidän viettävän yhteistä elämää ruttuisiksi tutiseviksi vanhuksiksi saakka. Ehei, en kertaakaan. Suhteella ei ollut tulevaisuutta, eikä oikeastaan koskaan edes kunnon nykyisyyttä. Heikkona kautena on kai vaan kivempi olla edes jonkun kanssa, edes Rappioritarin, kuin aivan yksin... 

  

The Rappioritari eli kädestä suuhun. Useimmiten minun kädestä. Hän ei liioin huolehtinut toimeentulosta, koulutuksesta, elämän perusedellytyksistä. The Rappioritari halusi pitää hauskaa.  Hän oli taiteilija, jonka sielunmaisemaan saatoin samaistua hetken verran. Pidemmän päälle tuo maisema ahdisti. Ahdisti ihan suunnattomasti.

  

The Rappioritarin harhailevat silmät verestivät. Hän haisi viinalle ja maistui tuhkakupille. Aika rappiolla minunkin elämän on täytynyt olla päästettyäni hänet nurkkiini pyörimään.

      

Retki The Rappioritarin kanssa loppui lyhyeen.

 

The Lady 

The Lady ihastutti avoimuudellaan ja kyvyllään heittäytyä. Häneltä sain monet suklaarasiat ja ruusukimput. "Ihan muuten vaan." The Lady piteli minua kuin kukkaa kämmenellään, sai oloni tuntumaan kedon kauneimmalta kakkaralta. 

The Lady oli kymmenisen vuotta minua vanhempi ja rutkasti itsevarmempi. Hän esitteli minua mielellään ystävilleen, ei peitellyt hellyydenosoituksia julkisilla paikoilla. Alku tuntui hyvältä The Ladyn kanssa, mutta hyvin pian huomasin meidän olevan turhan erilaisissa elämäntilanteissa, haluavan erilaisia asioita.

The Lady halusi tulla elämääni jäädäkseen, minä vaan en kyennyt kokemaan ihan samoin.

   

The Lady olisi mielellään tullut jäädäkseen.

   

The One

The One saapui elämääni vaivihkaa. Tunsin hänet pitkään ennen kuin osasin aavistaakaan, että saattaisin joskus ihastua tuohon tahdikkaaseen ja hyväkäytöksiseen ystävääni. Saati päätyä avoliittoon hänen kanssaan!  The One osasi aina valita sanansa oikein, hän sai ja saa yhä edelleen oloni niin uskomattoman hyväksi. 

The Onen arvomaailma on täydellisessä synkassa omani kanssa. Jaamme samalaisen kiltin luonteen ja hölmöhkön huumorintajun. Teemme ruokaa yhdessä, istutamme pientä puutarhaa parvekkeelle, harjoittelemme iltaisin valssia olohuoneessa... Viihdymme yhdessä todella hyvin. Hänen kanssaan arki on juhlaa.  

 

The One löytyi lähempää kuin osasin aavistaakaan!

  

The One, Pööpö, on minun puolisoni, elämänkumppanini. Siitä minä olen aivan käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen. Minä rakastan häntä.

  

Elena