Aika monta numeroa

Hui että. Säikähdin kun tulin piipahtamaan tänne pitkästä aikaa: 10 000 kävijää! Kauhean monta numeroa tuossa. Ei niitä muutama päivä sitten ollut vielä lähellekään noin paljon. Ja 60 lukijaa? 60?! Voi teitä hupsuja :)

  

Teretulemas vaan messiin kaikki uudet seurailijat!

  

  

Minullapa tuli mieleen, että voisin taas tekaista tuollaisen Blogosfäärin helmet -jutun. Se vaan on niin hirmuisen vaikea päättää, minkä/mitkä kaikista upeista blogeista nostaisi "muiden yläpuolelle" esiteltäväksi. Joten. Päätin, että te voisitte auttaa minua! Jos vain suinkin jaksatte :) Voitte linkata omia lemppariblogejanne tai oman bloginne tuonne kommenttiosioon tai suoraan s-postiin. Saattaisi helpottaa minun vaativaa tehtävääni löytää ne blogimaailman helmet! :D 

  

Täältä voi kurkkia Blogosfäärin helmien ensimmäisen osan ja hankkia ehkä muutaman uuden kivan blogin lukulistalle pimeiden syysiltojen ratoksi! :)

  

Elena

   

Niele ylpeytesi, ennen kuin päädyt tukehtumaan siihen

Anteeksi nyt mutta mitäs vattulaa. Jälleen olen saanut kokea sitä loputonta turhaumaa, joka vääjämättä kumpuaa lannistamaan henkistä ryhtiäni totaalisen perättömästä kakan kiikuttelusta ympäriinsä minun kustannuksellani. Valitettavasti ystäväni ja tuttavani ovat liikuttavan sinisilmäisiä ja uskovat surutta minusta punotun ilkeän juoruilun. Tai ainakin suurimman osan siitä.

     

Kaiken tämän ihanuuden takana luuraa rakas exäni. Häntä harmittaa, että minulla menee hyvin samaan aikaan kun hänen oma elämänsä ei ehkä ole ihan niin mallillaan. Hän sai vasta muutama tovi sitten tietää, että olen mennyt kunnialla eteenpäin elämässäni, enkä jäänyt surkuttelemaan hänen peräänsä. Ja nyt hän on tarmokkaasti edennyt harmistuksessaan niinkin pitkälle, että sortui mustamaalaamaan minua - ja Pööpöä - yhteisille tuttavillemme. Kyllä, hänkin tuntee Pööpön, valitettavasti. Karmean piikittelevän katkeruusdraaman ainekset on saatettu yhteen. Luulin hänen olevan tyytyväinen, sillä se oli hän joka jätti minut. Ei toisin päin. Tuo taannoin minulle niin tärkeä henkilö on surkastunut surullisen ylimieliseksi ja äärettömän epävarmaksi ihmisraunioksi.

    

Kylläpä suututtaa. Ja ihmetyttää. Ajauduin huomaamattani pohtimaan mahdollisuutta siihen, että minusta oltaisi mustasukkaisia. Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.

     

Elena

      

Fame you fucking ejaculated!

Ooohhohhoo, tänään on hyvä päivä olla iloinen! Tänään on hyvä päivä nauraa kyyneleet silmistä tulvien!

  

 
Lisää nauruhermojen kutittelua täällä.
  
Muistakaapa pistää puhelimienne viestiasetuksista autocorrect päälle, jos halajatte mukavasti hämmentää viattomia kanssaihmisiä :)
  
Ihanaa viikonloppua kaverit!
  
Elena 
  

Saa onnitella!

Eläköön valvotut yöt ja silmäpussein somistetut päivät! Eläköön kuolemanmaku suussa puurtaminen! Eläköön näkkileipä! Eläköön! Voi hyvät ihmiset, minä sain töitä. Voitteko uskoa. Siis minä! Ihan oikeasti. Sellaista, josta maksetaan rahaa. Sellaista, jonka varjolla voi oikeasti kuvitella olevansa tärkeä ja jollain ilveellä hyödyllinen osa tätä poloista kansakuntaa. Sellaista, joka on vieläpä hyvin likelle oman alan työtä. Tämä on suoranainen ihme!

 

Vielä viime viikolla asioimme ruokakaupassa Pööpön kanssa syvät huolirypyt otsaan piirtyneenä kuontaloa armotta rumentaen. Toiselta löytyi taskusta muutamia euroja, minulta yleensä alle 30 senttiä. Mutta nyt. Muutama murhe vähemmän aivan varmasti! Pööpökin innostui niin, että meni heti nettiin katselemaan autoja. Käytettyjä. Ja rikkinäisiä. Mahdollisimman halpoja siis, sillä ei me sentään ihan jättipottia tässä elämän lotossa voitettu. Minä sen sijaan lähden kohta taas morjestamaan ruokakaupan tyttöjä. Tällä kertaa ostan sisäfileetä. Ja kermaa. Litroittain kermaa.

 

   

Kiitos ja näkemisiin!

 

Elena