Ystävien merkitys korostuu kummasti parisuhteen kokiessa epämieluisia käännähdyksiä. Minun kohdallani ystävättömyys on korostunut sitäkin kummemmin.
Ystäväni
asuvat lähimmilläänkin satojen kilometrien päässä, samoin kuin
perheeni. Aikoinaan lähdin kotikulmiltani opiskelupaikan perässä kauas
kotoa, aivan toiselle puolelle Suomea. Sinne jäivät kaikki, jatkoivat
elämäänsä saaden toisiltaan tarvitsemansa tuen ja turvan.
Vasta
hiljattain olen alkanut myöntää itselleni, kuinka totaalisen menetyksen
kourissa olen kärvistellyt kaikki nämä vuodet. Yhtään likellekään
vastaavaa ystävyyssuhdetta en ole onnistunut luomaan verrattuna niihin,
jotka jätin sinne kauas. Odottamaan. Odottamaan sitä lomaa tai
pidennettyä viikonloppua, jolloin loputtomalta tuntuva junamatka
huipentuisi jälleennäkemiseen. Jälleennäkemiseen, jota varjostaa joka
kerta tieto siitä, että kohta olisi taas aika päästää irti.
Suku on ollut minulle aina hyvin rakas. Parhaat ystävät löytyvät serkkujen joukosta ja suvun ulkopuoliset ystävätkin ovat ammentuneet lähes poikkeuksetta sukulaisten kautta. Nykyisessä kotikaupungissani minulla ei ole sukua. Tunnen olevani vain käymässä. Joinain päivinä huomaan haaveilevani lähtemisestä. Lähtisin takaisin synnyinseudulleni, palaisin perheeni pariin sinne minne tunnen kuuluvani. Todellisuus tipahtaa tajuntaani siinä kohtaa kun muistan, ettei minulle olisi siellä tarjolla ensimmäistäkään koulutustani vastaavaa työtä. Senhän takia minä lähdin. Lähdin tekemään sitä, mitä todella haluan tehdä. Enkä koskaan arvannut, minkä hinnan siitä joutuisin maksamaan.
Olo on yksinäisempi kuin koskaan. Minulla on ikävä teitä ystävät. Ihan hirvittävä ikävä.
Elena
Voi Elena. Tiedän mille tuntuu. Myös oma tukiverkostoni perheineni ja sukulaisineni on lapsuuden kotikaupungissani. Ystäviä minulla on siellä muutamia mutta suurin osa heistäkin on hajautunut eri puolille suomea opiskelemaan, parisuhteen perässä, työn perässä jne. Niin kävi minullekin.opiskelut toivat uuteen kaupunkiin.
VastaaPoistaMuuttaisin itsekin takaisin "kotiin", jos vain työtilanne sen sallisi, mutta koska alueella on erittäin korkea työttömyys ja mun ala töitä vähän, näyttää tämä muutto toivottomalta. Eli taisin minäkin maksaa kalliin hinnan, että pääsin sieltä pois.
Eräs paljon muuttanut kerran sanoi minulle, että kestää noin vuoden luoda uusi tukiverkosto, jos toimii aktiivisesti sen eteen.
Tuo aktiivisesti tukiverkon luomiseksi toimiminen on kyllä toooodella kaukana siitä, mitä minä olen tehnyt tässä jo useamman vuoden.. Eli vain aika karusti eristäytynyt kaikesta ja ollut mukana lähinnä työyhteisössä, josta ei sieltäkään mitään läheistä tukiverkostoa saa irti.
PoistaPitää siis ottaa itseään niskasta kiinni vaan! :D
Kuulostaa lattealta sanoa näin, mutta tiedän, miltä susta tuntuu. Muutin itsekin pari vuotta sitten satojen kilometrien päähän perheestäni ja kaikista ystävistäni, ja onneksi tykästyinkin uuteen kotikaupunkiini ja sain muutamia hyviä kavereita sieltä, mutta tänä kesänä jouduinkin muuttamaan opiskelujen takia taas kerran uuteen kaupunkiin - ja tällä kertaa muutto ei sujunutkaan ihan yhtä mutkattomasti, kun jo lähtökohtana oli se, etten olisi halunnut. Minulla on sikäli ihan mukava tilanne, että toinen tätini perheineen asuu täällä samassa kaupungissa, joten jos oikeasti tarvitsee tukea ja turvaa, niin he ovat lähellä, vaikka emme oikeastaan niin kovin läheisiä olekaan - ja lisäksi toinen tätini käy täällä tosi usein :) Muutamia ystäviäkin olen onnistunut löytämään, tai ei heitä toistaiseksi voi vielä ystäviksi sanoa, kun ollaan tunnettu niin vähän aikaa :/ Toivon todella, että kun tässä kuluu jonkin aikaa, minulla olisi täälläkin kunnollinen tukiverkosto ja ystäviä, joille voi soittaa ihan koska tahansa mistä asiasta tahansa.
VastaaPoistaOmaa aktiivisuutta tukiverkoston luominen kuitenkin vaatii ja paljon.
Varmasti kaikki, jotka lähtevät opiskelujen tai töiden perässä kauas kotoa, joutuvat puimaan samalaisia asioita.. Minun kohdallani suuri vaikeus tuntuu muodostuvan siitä, että - niin hölmöltä kuin se kuulostaakin - ystäväni ovat asettaneet riman hirvittävän korkealle :D Heidän kanssa olen varttunut ja heidän kanssa olen luonut identiteettiäni, joka kaiken lisäksi taitaa olla peräisin aika kummallisista svääreistä, sillä usein tunnen itseni kovin erilaiseksi kuin muut.
PoistaMutta toivottavasti sinnikkyys palkitaan! Yritän sinnikkäästi ryhtyä sinnikkääksi.. :)
Hei,
VastaaPoistaMulla olis sulle blogissani odottamassa haaste!
Käyppäs tsekkaamassa:
http://welcometofatcatsworld.blogspot.fi/2012/11/hyvanmielen-haaste.html
Hii! Kiitosta haasteesta! :)
Poista