Huomasin, että olen vähitellen oppinut unohtamaan naisen, joka olen. Olen
keskittynyt löytämään itsestäni naisen, joka voisin olla. Naisen, joka herää aamuisin
keittämään kahvia miehelleen. Ah, niin pirteänä. Elämäniloisena. Siivoamaan ja pyykkäämään ja
tiskaamaan. Naisen, joka haavehtii lapsista ja omakotitaloista ja lähiöelämästä. Tai toden teolla ainakin yrittää haavehtia.
Kotiäitiydestä ja ripulivaipoista. Naisen, joka itkee vain salassa. Ja osaa
hymyillä silloinkin, kun ei löydä siihen ensimmäistäkään syytä.
Naisen, joka asettaa surutta kaikki muut itsensä edelle. Hetkeäkään sitä epäröimättä. Heittää suosiolla haaveensa menemään. Ei jää murehtimaan niiden
perään.
Ehkä jonain päivänä minustakin tulee täydellinen nainen. Juuri tuollainen. Jonka ryhti ei lannistu vaikka koko maailma murenisi ympärillä. Täydellinen? Tai ehkäpä vain yksi niistä kuuluisista despered housewiveista.
Elena
Äh, täydellisyys on tylsää! Miksi kukaan haluaisi olla täydellinen? Miksei voi vain olla oma itsensä? Virheet tuovat sisältöä ja opetusta elämään.
VastaaPoistaMinä opettelin luopumaan tästä täydellisyyden tavoittelusta ja löysin elämääni paljon uusia asioita ja sisältöä ihan vain sillä ,että opettelin päästämään irti.
Yöh, tuli mieleen aika, kun rupesin ajautumaan tuohon tilaan silloisen poikaystäväni kanssa.
VastaaPoistaYksi päivä vain huomasin, etten ole se kuka olen, vaan se, millaiseksi poikaystäväni minut haluaisi.
Erohan siitä tuli. Ja nyt entisellä on sellainen nainen kuin olisi halunnut minun olevan, omakotitalo ja kaikki lärpäkkeet.
Huoh. Onneksi pääsin karkuun.
Minun mies ei onneksi yritä taivuttaa minua mihinkään muottiin, ihan itse sellaista yritän tyhmyyksissäni itselleni rakentaa etsiessäni suuntaa arjelle :D
PoistaMieheni haluaisi kai minun olevan vain onnellinen. Minun tehtäväni onkin vaikeampi, nimittäin selvittää, mitä onnellisuus todella tarkottaisi.
Oon iteki kyl huomannu että aika usein miettii että noniin huomenna mä oon semmonen et herään aikaisin ja luen hesarin kahvin äärellä ja laitan itteni nätisti jnejne. Kunnes aamulla huomaan et oon taaaas torkuttanu liikaa ja joudun juoksee ovesta ulos taas ihan kauhistuttavan näköisenä. Voihan sitä aina yrittää olla täydellinen mutta kyllä se oma luonne sitten vaan muistuttaa taas jossain vaiheessa et hei ei me olla tämmösii :P
VastaaPoistaTavoitteita on toki hyvä olla, eihän muuten elämässä olisi oikein mitään mieltä ;) Silti liikaa täydellisyydentavoittelu voi helposti olla stressaavaa, jos sen ottaa liian tosissaan - parempi siis olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, vaikka pyrkisikin tekemään jotain pieniä muutoksia omasta mielestä positiiviseen suuntaan :> Oma käsitykseni täydellisestä naisesta on näköjään ihan erilainen kuin sulla, mutta luulen silti tietäväni tuon tunteen.
VastaaPoistaTosi kiinnostava blogi sulla muuten, ihanaa vaihtelua kaikkien pinnallisten muoti/tyyli/hömppäblogien rinnalla :) Jos sulla on aikaa, niin suosittelen tutustumaan myös mun blogiin, http://positiivisuusprojekti.blogspot.com, kirjoittelen mm. onnellisuudesta, hyvinvoinnista ja ihmissuhteista.
Pitänee miettiä tavoitteet toden totta vähän uusiksi. Miettiä asioita, mitkä tekevät todella onnelliseksi eivätkä vain saa pintaa näyttämään nätiltä..
PoistaKiitos ja kiva kun kiinnostuit blogistani! Käynpä kurkkaamassa sinunkin kirjoittelujasi :)