lauantai 23. helmikuuta 2013

Pienen ihmisen pieniä oivalluksia vol. 4

Lukioikäisenä tyttönä pohdin myös sitä, mitä on hyvä käytös ja varsinkin sitä, kuinka sekin asia on kaukana mustavalkoisuudesta.

*****
Hyvä käytös

Kuinka kauan käytöstapoja tullaan oikeasti arvostamaan? Kuinka kauan kestää, että se viimeinenkin Käytöksen kultainen käsikirja on menettänyt tehonsa? Ei välttämättä kovinkaan kauan, kun jo tämän päivän nuoriso tuntuu oikein välttelevän kohteliaisuutta ja muiden ihmisten kunnioittamista. Nykyään pyritään olemaan omalaatuinen, kiinnostava, kenties jopa hieman silmiinpistävä, mutta joka tapauksessa mahdollisimaan erilainen persoona kuin muut. 

Eikä meille tulisi mielenkään availla joka käänteessä ovia vanhemman sukupolven edustajille, saati sitten teititellä heitä. Eikö todellakaan? Uskon, että itse asiassa aika monella nämä asiat ja jopa niiden toteuttaminen tulevat silloin tällöin mieleen, mutta toteutusvaihe on usein kuitenkin vain jotenkin saavuttamattomissa: "Kun ei kukaan muukaan, niin miksi sitten loppujen lopuksi minäkään? Antaa olla." 

 
Ovatko nykypäivän äidit ja isätkään hyvin käyttäytyvien eliittiä? Pitäisikö lapset sittenkin lähettää suoraan isovanhempiensa oppiin? Niin, siellä he oppisivat vanhanaikaisella säröllä kunnioittamaan iäkkäämpiä osapuolia, syömään haarukalla ja veitsellä sekä leikkimään siivosti keskenään. 

Isovanhempiensa helmoissa lapset todennäköisesti oppisivat myös tietynlaisiksi rasisteiksi. Usein vanhemman kansan on äärimmäisen vaikea hyväksyä kirkuvan vihreitä rastoja, kehoa koristavaa tatuointia tai Marilyn Manson -tyylistä ilmettä. Lisäksi monet ovat yhä tänäkin päivänä hyvin epäilevällä, osa jopa tuomistevalla kannalla esimerkiksi tummaihoisia kohtaan, homoseksuaaleista puhumattakaan.

***** 
  
Elena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...