Kaveriluku lähentelee uhkaavasti kolmeasataa. Se ravistelee minut hereille. Näistä ihmisistä tunnen vain kourallisen. Siis oikeasti tunnen. Ja näistä ihmisistä haluan tuntea vain muutamia kymmeniä. Suuri osa "kavereistani" on menneisyyteen kuuluvia hahmoja, joita jostain syystä roikotan mukanani. Osa suoranaisia epämiellyttäviä haamuja, jotka toden totta haluaisin jättääkin menneisyyteen. Ja kuitenkin! Jaan hirvittävän määrän elämääni liittyviä asioita kaikkien noiden ihmisten kanssa. Haluan takaisin ne tunnit. Ne lukuisat, jotka olen menettänyt etsien facebookista elämää. Koskaan löytämättä sitä. Suunnatonta hämmennystä ja turhaumaa tuottaa käsittämätön havainto siitä, kun huomaa jatkuvasti pyörittävänsä mielessä erinäisiä koomisvivahteisia arkipäivän tilanteita puntaroiden, olisiko niissä ainesta johonkin mukavan naljahtelevaan, sarkastiseen, naurunhymähdyksiä aiheuttavaan tilapäivitykseen. Persoonattomien ja melkein pakon sanelemana rustailtujen syntymäpäiväonnittelujen sekä virtuaalisten peukunnostelujen aika on ohi. Haluan lähettää kirjeitä. Ja postikortteja. Ihan oikeita postikortteja. Sellaisia, joissa on postimerkit! Haluan soittaa ihmisille, tavata heitä. Kysyä kuulumisia ilman että olen jo valmiiksi täysin kärryillä siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu.
Facebook kertoo minulle, että tietoni on tallennettu sen syövereihin. Ikuisiksi ajoiksi? Yritän poistaa ainakin osan. Poistan kaikki kuvani, kaikki merkinnät, yhteystiedot. Facebook kertoo ikävöivänsä minua. Ja se kertoo, että voisin tulla koska vain takaisin. Pelkästään kirjautumalla normaalisti sisään. Ja kaikki olisi taas ennallaan. Voi ei, sitä minä en tee.
Facebookin valtakausi on nyt kohdallani ohi. Jatkan elämääni urhein mielin, en katso taakseni, en jää kaipaamaan. Hyvästi, sininen ystävä.
Elena
Voi, kun saiskin takaisin ne naamakirjassa roikutut tunnit! menneet ja tulevat...
VastaaPoistaMä olen yrittänyt ryhdistäytyä ja lähettelen ystäville ja 5 kk ikäiselle kummitytölle postikortteja aina silloin tällöin :) On maailman parasta saada oikeeta postia!
H
http://candycanecrawl.blogspot.fi/
Hienoa! Postikortit on kyllä niin kivoja ylläreitä, varsinkin silloin kun niille ei ole mitään erityistä syytä :)
VastaaPoistaHei ihan mahtava blogi! Jään lukijaksesi :)
VastaaPoistaTähän postaukseen on pakko avautua, että itsekin olen aivan kypsä facebookiin. En enää vuosiin ole jakanut siellä mitään juttujani tai kuviani. Silloin tällöin käyn pikaisesti toteamassa, kuinka kaverimäärä vähenee (ja samalla vähän vakoilen), mutta ainoa todellinen syy miksi profiilini siellä vielä on, on se, että monet yritykset ym. laittaa tarjouksia vain facebookiin. Ja jos voin säästää esim. reilut 7 € valokuvatilauksen postikuluissa, jotka tilaisin jokatapauksessa, on se kyllä minusta yhden facebookprofiilin arvoista :)
Kiitos ja tervetuloa! :)
PoistaHaha, itse olen niin laiska hyödyntämään mitään tarjouksia, joten minulle tuostakaan ei tule päänvaivaa nyt facebookaikakauden päätyttyä :D
Oi oi, asiaa! Itsellä on ollut männä viikkoina, kuukausina vähän sama fiilis, mutta todennäköisesti en kuitenkaan ole valmis vielä sinisestä ystävästä luopumaan. Mutta peukutus sulle, arvostan!
VastaaPoistaEipä tuo luopumispäätös minultakaan ihan hetkessä syntynyt, sitä piti pyöritellä kuukausitolkulla ennen kuin onnistuin ryhdistäytymään ja sanomaan heipat facelandialle :D
PoistaLoistava päätös! Itse tein samoin vuosi sitten,mutta puolen vuoden poissaolon jälkeen palasin takaisin taas. Mutta se puolen vuoden vapaa oli ihanuutta! Sen aikana sain hankittua itselleni ihanan parisuhteen ja sain vapaa-ajallani tehtyä paljon asioita joita en ennen tehnyt. En nähnyt kavereitani hirveän usein (bileisiin sain kutsut usein viimetipassa koska "unohdettiin että et oo facessa"), mutta se ei haitannut, koska opin tunnistamaan ketkä haluavat olla kanssani koska minuun on helppo saada yhteys ja ketkä oikeasti rakastavat minua ja soittavat vaikka 10 kertaa että saavat minuun yhteyden. Nyt koen olevani taas koukussa, mutta tällä kertaa pelkään lähteä pois, koska asun ulkomailla ja pelkään vähän sitä yksinäistä oloa mikä siitä aiheutuisi. Ehkä täytyy miettiä asiaa kun palaan takaisin Suomeen.
VastaaPoistaPS. Eksyin blogiisi vasta äsken.Olet ihana :) Jäin koukkuun tähän.
Heiii, ihana kommentti, kiitos! Tulipa hyvä mieli :)
PoistaTuo bilekutsujuttu on kyllä pistänyt minua harmittamaan useampaan otteeseen. Yhtäkkiä huomaan kaikkien muiden olevan jossain ja itse täysin tietämättömänä katson kotona salkkareita tai jotain muuta yhtä turhaa :D Kyllä se ärsyttää joskus huomata jäävänsä totaalisen ulkopuolelle ihan vain sen takia ettei roiku netissä kaikki päivät ja illat. Mutta pitää sitten vaan itse yrittää olla aktiivinen, että pääsee lyöttäytymään mukaan kaikkiin karkeloihin :D
Tervetuloa lueskelemaan blogiani, toivottavasti viihdyt höpinöideni parissa :)