sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Fragile Childhood - Lasinen lapsuus

Lasinen lapsuus – toiminnan tueksi tehty huikaisevan pysäyttävä video julkaistiin muutama päivä sitten. Se on kerännyt huomiota pitkin maailmaa. 
  
”Lasinen lapsuus -toiminta korostaa lapsen näkökulman huomioimista ja lapsen avuntarpeen ensisijaisuutta. Perheen elämää tarkastellaan lapsen silmin ja kokemusmaailmaa kunnioittaen. Vieläkään ei yleisesti ymmärretä, kuinka paljon kodin alkoholinkäyttö heijastuu lasten tunne-elämään, elämänvalintoihin ja myöhempään päihteiden käyttöön. Usein ajatellaan, että vasta ongelmaksi muodostunut juominen aiheuttaa lapselle haittoja.”  

   
Lasinen lapsuus
      
  
  
Minä olen yksi niistä harvoista, joiden ei ole tarvinnut ikinä nähdä vanhempiaan humalassa. Eikä minun ole ikinä tarvinnut ihmetellä, mitä ruskeat aikuistenjuomat jääkaapissa ovat. Niitä ei ollut. Molempien vanhempieni lapsuus pilattiin alkoholilla. He eivät halunneet omille lapsilleen käyvän samoin.
    
Minulle on kehittynyt hyvin epäsuomalainen suhtautuminen alkoholiin. Ehkä jopa hiukan sairas suhtautuminen. En käytä alkoholia juuri ollenkaan. Toisinaan suorastaan pelkään sitä. Minulla ei ollut lasista lapsuutta, ei. Mutta silti, näin aikuisenakin samaistun videon kauhistuneisiin lapsiin hirvittävän suurta myötätuskaa tuntien.
  
Elena
   

12 kommenttia:

  1. Mulla on takan ihan samanlainen lapsuus. Myös omat vanhemmat ei käyttäneet alkoholia. isän puolella syynä koko lähisuvussa on se ,että isän vaari oli alkoholisti. Tämä vaikutti mun vaariin ja hänen perheeseensä. Isäni lapsuudessa ei alkoholia kotona näkynyt. Myös äitini perheessä kumpikaan vanhemmista (isovanhempani) eivät käytä alkoholia.

    Mä olen elämäni aikana ehkä kaksi kertaa nähnyt isän krapulassa mutta en kertaakaan kännissä. Äitiä en ole nähnyt edes krapulassa.

    Silloin kun täytin 18, niin tulihan sitä tietysti käytyä baanalla jonkun verran. Sitä kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. enkä koskaan ole juonut itseäni penkin alle tai ollut tosi pahassa tuiskeessa. pienessä olen ollut mutta en sen pahemmassa. omaan alkoholikäyttäytymiseeni vaikuttaa myös migreeni jonka kanssa en voi käyttää alkoholia suuria määriä. opin hyvin nopeasti että minun ei sovi juoda liikaa ettei pää räjähdä seuraavana päivänä.

    seura ilmeisesti tekee kaltaisekseen, koska myös oma mies on rahoittunut yliopistoeläämän opiskelijarientojen jälkeen alkoholikulttuurista. Mies käy ulkona ryyppäämässä työpaikan takia muutamia kertoja vuodessa (kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla).

    tuntuu välillä tosi hölmölle että tässä yhteiskunnassa juomattomuus on suuri häpeä. näin minä ainakin olen kokenut kun sitten parikymppisenä parin drinkin jälkeen siirryin vesilinjalle ja tuntemattomat ihmiset vittuilivat mulle päin naamaa vesipullostani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin ihmettelen melkein joka ikinen päivä: Miksi minun pitäisi olla häpeissäni siitä, etten sekoile pullo kourassa bileissä, vaan pidän kivaa vesilinjalla ja olen seuraavana aamuna skarppina töissä? Jotenkin ymmärtäisin sen, jos olisimme teinejä, mutta vielä aikuisella iällä sama meno ja ryyppäämiseen painostaminen jatkuu! Huolestuttavaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että tällaisista asioista puhutaan ja tehdään videoita. Niistä pitäisi puhua vielä enemmän, koska asia on niin tärkeä! Itse olen joutunut näkemään lapsena paljon juomista suvussani ja perheessäni, ja se on jättänyt minuun ehdottoman päätöksen siitä, ettei lasteni tarvitse nähdä vanhempiaan tai sukulaisiaan humaltuneena. Eikä lasten paikka ole siellä missä vietetään illanistujaisia tai ryyppyjuhannusta. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen, sekä selvään äitiin ja isään. Juomattomuus ei tosiaankaan ole häpeä, siitä voi olla ylpeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja, että olet nähnyt lapsena alkoholilla läträilyä.. :( Mutta todella hienoa, että olet sen vuoksi päätynyt noin mahtavaan ratkaisuun pelastaa omat lapsesi samanmoiselta kohtalolta! :)

      Poista
    2. Kauheeta demonisointia kun tiedetään että ei se alkoholi vaan ne ihmiset.
      Mun äiti otti mun isästä eron ja syyksi sanoi mulle (olin silloin 7-vuotias) että isä juo aivan liikaa. Sitten kun sitä tuli oltua faijan luona useamman vuoden, viikonloppu kuukaudessa, niin en kertaakaan muista että faija olisi mitenkään erikoisemmin ollut kännissä. Ja siis ihan samaa settiä (kuulemma) joi kun joi silloinkin kun olivat yhdessä mutsin kanssa. Eli siis suunnilleen kerran kahdessa viikossa ja kotona. Ja vain mietoja.
      Miksei musta tunnu että mulla olisi ollut "lasinen lapsuus"?
      Miksi ne, jotka eivät ole sellaista lapsuutta eläneet, sanovat että pystyvät samaistumaan johonkin mitä eivät ole koskaan kokeneet?

      Poista
    3. Juomistakin on erilaista. Ja ihmisetkin ovat tosiaan erilaisia. Hyvä ettei sinulle ole jäänyt siitä mitään pahoja muistoja. :)Itse olen kokenut vanhempien juomisen vähän erilaisena, koska se oli sellaista joka viikonloppuista kännäämistä. Paljon riitelyä, huutoa, haukkumista, eroamista, illanistujaisia joissa me lapset sitten autoimme vanhemmat nukkumaan kun jalat eivät enää kunnolla pitäneet. Minä olen kuullut sellaista, mitä kenenkään lapsen ei pitäisi kuulla. Ollut siinä välissä itkemässä ja pyytänyt kaikkia lopettamaan, pyytänyt laittamaan musiikkia pienemmälle, koska haluaisi nukkua. Mutta ei sillä, silti rakastan vanhempiani mielettömästi ja he ovat todella ihania, ilman alkoholia. Onneksi tuollainen juominen on heiltäkin jäänyt nyt taakse. Monesti olemme tästä nykyään puhuneetkin ja kyllä siinä on kummatkin äidin kanssa itketty. Enkä minäkään nyt ole ikinä mieheltäni esim. saunaoluen ottamista kieltänyt pitkän työpäivän jälkeen, se nyt on minusta sitten asia erikseen. :) Ei nyt pitänyt valaista omaa henkilökohtaista kokemustani näin tarkasti, mutta avauduimpa nyt silti :)

      Poista
  3. FatCat:n kommentti on hyvä.
    Itse en oo myöskään alkkisperheestä, meillä kyllä vanhemmat otti sen saunajuoman tai pari. Mutta oon ollut jo hyvin lähellä täysikää kun oon heidät humalassa nähnyt. Mutta jotenkin tuo alkoholi on munki mielestä pelottavaa. Vaikka käytän itsekin, n.kerran kuussa tai kahdessa.. Omien lasten aikana en voisi kuvitellakaan olevani kännissä.
    Tuo video on niin karmiva, hyytävä.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Pitää vaan toivoa, että alkoholilla läträävät vanhemmat ymmärtävät sen avulla avartaa hiukan ajatteluaan. Olisin yllättynyt, jos eivät ymmärtäisi, sen verran tehokas pätkä. Kuin suoraan kauhuelokuvasta, joka ei sinänsä ole yhtään liioiteltua joidenkin lasten arkielämää ajatellen.

      Poista
  4. Ihana että jaoit ton videon täällä, itse tykkäsin, ja tykkäsin koko tekstistä. Ja harva varmaan tulee myöskään kieltämään, ettetkö sä, ja toi video, olisi oikeassa.
    Itse taas olen kasvanut alkoholistiperheessä ja alkoholistisuvussa, ja voin väittää että se on vaikuttanut siihen minkälainen olen nykyään, ja miten ajattelen asioista.

    Sulla on muutenkin tosi kivasti rakennettu blogi, tykkäsin seikkailla enemmänkin!
    Kiva ja selkeä kirjoitustyyli joka kuitenkin sitten tempaa mukaansa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo video ei jättänyt minua rauhaan, ennen kuin pääsin jakamaan sitä muillekin. Järjettömän toimiva. Ja aihe selvästi herättää keskustelua. Tosi ikävää, että sinulla on alkoholismia lähipiirissä, valitettavan yleistä meidän rakkaassa pahoinvointivaltiossa.. :/

      Kiitos kommentista ja tervetuloa seikkailemaan toistekin :)

      Poista
  5. Kampanjan video ei todella ole yhtään liioiteltu niiden lasten näkökulmasta, jotka näkevät vanhemmissaan muutoksen todellisiksi hirviöiksi humaltuessaan. Sen sijaan se ei tee oikeutta niiden - väittäisin - enemmistönä olevien lasten kokemuksille, jotka kohtaavat alkoholin aiheuttaman hiljaisen ja "näkymättömän" tuhon perheissään ja vanhemmissaan. En sano, etteikö se voisi olla aivan yhtä hirviömäisen pelottavaa, mutta ennen kaikkea se on kuluttavaa, syvää surua ja hiljaista ahdistusta aikaan saavaa, mikä usein jää piiloon ihan kaikilta muilta, kuin sen kokevalta lapselta itseltään. "Hilpeän humaltumisen" ja "aikuisten oikeuden pitää hauskaa" alle on murtunut - ja murtuu - moni pieni sielu.

    VastaaPoista
  6. Itselläni oli lasinen lapsuus (isän puolelta, äidin näin ensimmäistä kertaa humalassa kun olin 20v :D) ja voin samaistua videoon. Hirviöltähän se humalainen vanhempi näyttää. Ihmisen persoona muuttuu, ulkonäkökin on vieras ja haju kammottava. Humalainen voi itse kokea olevansa hauska ja rempseä, mutta kyllä se lapsi huomaa, että isi/äiti ei ole oma itsensä. En ymmärrä ollenkaan lasten edessä juopottelua enkä ainakaan sitten aikanaan salli mielelläni edes saunakaljojenkaan juontia niin, että lapset sen näkevät. Itse olen absolutisti, niin täytynee sitten komennella sitä tulevaa miestä niin, että ymmärtää pointtini :P

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...