Väriä elämään!

Joka kevät minä rakastun. Väreihin. Onko mitään kodikkaampaa kuin värit? En ole ikinä osannut päättää, mikä voisi olla lempivärini, joten olen päätynyt käyttämään niitä kaikkia! Ja aivan hullun lailla!

Uusin hankintani on söpö pieni väriläiskä eteisen lattialla. Tämä tämmöinen tarttui mukaan Ikeasta. 

Tuntuu, että minun asuntoon mahtuu loputtomasti kivoja värikkäitä mattoja. Nämä löytyi Kodin Ykkösestä. 

Ikea on siitä ihana, että siellä monet jutut on niin rohkean värikkäitä. Sohvatyynyt löytyivät sieltä. Anttilasta mukaan lähti Annon Tähkäverhot.

Pöydille on kiva ripotella värikkäitä tabletteja. Nämäkin on Anttilasta.

Ah, enhän ole ainoa joka rakastaa värikkäitä muistilappusia? Näitä löytyy onneksi varmaan jokaisesta putiikista!

Yksityiskohtien merkitystä kodikasta sisustusta mietittäessä on syytä olla vähättelemättä. Tämmöisiä ihanan kirkuvan pinkkejä magneetteja löytyy Ikeasta.
  

Intouduin värittämään myös uuden puhelimeni pinnan mitä riemastuttavimmilla suojatarroilla. Tällaiset voi tilata DesignSkinssiltä. 

Kyllä, kotini on värejä tulvillaan. Ja siksipä täällä viihdynkin niin hyvin! Uskaltakaa tekin rakastua väreihin hyvät ystävät! Ette tule pettymään :)

  
Elena
 

Pienen ihmisen pieniä oivalluksia vol. 5

Tämä on tältä erää viimeinen pienen ihmisen pieni oivallus:

*****

Ihminen, luonto ja ihmisluonto

Tästä on vaikea kirjoittaa. Äärimmäisen vaikea. Se ei johdu siitä, ettenkö olisi ajatellut asiaa aikaisemmin, ei todellakaan. Tämä on minulle todella läheinen asia ja sitä on vaikea tiivistää muutamaksi kappaleeksi.

Kokoan ajatukseni ja mielipiteeni ihmiskunnan ja luonnon tämän hetkisestä suhteesta seuraavaan esimerkkiin, jonka kehittelimme ystäväni kanssa jo monta vuotta sitten:

Vuosi 1912. Titanicin neitsytmatka. Oih, ihana Titanic, uppoamaton laiva, itse Jumalakaan ei voi sitä hukuttaa. Uppoamaton totta vie, pelastusharjoituksia ei tarvittu, eikä liioin riittävästi pelastusveneistä. Mutta se pahuksen jäävuori... Titanicin uppoamattomuuteen luotettiin kivenkovaa. Varasuunnitelmia ei ollut. Osa ei suostunut lähtemään laivalta ollenkaan, jotkut jopa heittäytyivät pelastusveneistä takaisin Titanicin turvalliselle, valoisalle kannelle. Liian moni ei päässyt lähtemään, vaikka olisi halunnutkin. 
  

Aivan varmasti jokainen Titanicin matkustaja ja henkilökunnan jäsen uskoi viimeiseen asti maailman suurimman risteilijän uppoamattomuuteen. He olivat korviaan myöten veden peitossa, mutta uskoivat siihen. He olivat korviaan myöten veden peitossa, mutta sulkivat silti silmänsä.

Niin teemme mekin, joka päivä: Olemme korviamme myöten itse aiheuttamiemme ympäristöongelmien peitossa ja suljemme silti silmämme. Kohta on liian myöhäistä tajuta tosiasiat ja toimia. Kohta on liian myöhäistä tehdä oikein. Eikö olisi jo korkea aika ottaa opikseen edes jotain: Tämäkään laiva ei ole uppoamaton. 

*****

Elena 
  

Pienen ihmisen pieniä oivalluksia vol. 4

Lukioikäisenä tyttönä pohdin myös sitä, mitä on hyvä käytös ja varsinkin sitä, kuinka sekin asia on kaukana mustavalkoisuudesta.

*****

Hyvä käytös

Kuinka kauan käytöstapoja tullaan oikeasti arvostamaan? Kuinka kauan kestää, että se viimeinenkin Käytöksen kultainen käsikirja on menettänyt tehonsa? Ei välttämättä kovinkaan kauan, kun jo tämän päivän nuoriso tuntuu oikein välttelevän kohteliaisuutta ja muiden ihmisten kunnioittamista. Nykyään pyritään olemaan omalaatuinen, kiinnostava, kenties jopa hieman silmiinpistävä, mutta joka tapauksessa mahdollisimaan erilainen persoona kuin muut. 

Eikä meille tulisi mielenkään availla joka käänteessä ovia vanhemman sukupolven edustajille, saati sitten teititellä heitä. Eikö todellakaan? Uskon, että itse asiassa aika monella nämä asiat ja jopa niiden toteuttaminen tulevat silloin tällöin mieleen, mutta toteutusvaihe on usein kuitenkin vain jotenkin saavuttamattomissa: "Kun ei kukaan muukaan, niin miksi sitten loppujen lopuksi minäkään? Antaa olla." 

 

Ovatko nykypäivän äidit ja isätkään hyvin käyttäytyvien eliittiä? Pitäisikö lapset sittenkin lähettää suoraan isovanhempiensa oppiin? Niin, siellä he oppisivat vanhanaikaisella säröllä kunnioittamaan iäkkäämpiä osapuolia, syömään haarukalla ja veitsellä sekä leikkimään siivosti keskenään. 

Isovanhempiensa helmoissa lapset todennäköisesti oppisivat myös tietynlaisiksi rasisteiksi. Usein vanhemman kansan on äärimmäisen vaikea hyväksyä kirkuvan vihreitä rastoja, kehoa koristavaa tatuointia tai Marilyn Manson -tyylistä ilmettä. Lisäksi monet ovat yhä tänäkin päivänä hyvin epäilevällä, osa jopa tuomistevalla kannalla esimerkiksi tummaihoisia kohtaan, homoseksuaaleista puhumattakaan.

***** 
  

Elena